Ei – emme ole kyllästyneet Algeriaan ja pakkaamassa kimpsujamme, mutta blogini muuttaa tässä muutaman päivän sisällä. Olen jo pitkään katsellut Rantapalloa ”sillä silmällä” ja ajatellut, että olisi mukavaa liittyä mukaan joukkoon, jossa vaihdetaan kokemuksia sekä matkailusta että ulkosuomalaisuudesta ja nyt sain siihen mahdollisuuden. Samassa rytäkässä myös blogin nimi muuttuu hieman – Lastensilmin on tästä lähtien Algeria lapsiperheen silmin. Blogin alkuperäinen nimi ei ole enää vähään aikaan tuntunut oikein luontevalta blogin nykyiseen sisältöön nähden – aloitinhan blogin ollessani äitiyslomalla nuorimman lapseni kanssa ja kaivattuani tuolloin itselleni omaa harrastusta, jota voisin harrastaa kotoa käsin aina silloin kun saisin hetken omaa aikaa. Ihastuttuani Algeriaan ja päätettyämme jäädä tänne aiottua pidemmäksi aikaa, on blogi keskittynyt kertomaan tästä vastakohtien maasta sekä siitä, miten lapsiperhe Algeriaan sopeutuu. Tällä linjalla aion jatkaa kirjoittelua myös Rantapallon puolella. Toivottavasti näemme myös blogin uudessa osoitteessa!
Kieli solmussa – kielen oppimisesta
Olen Algeriassa tuskaillut paikallisen kielen oppimisen hitautta ja etsiessäni itselleni vinkkejä prosessin nopeuttamiseksi löysin mielenkiintoisen jutun Luca Lampariellosta, joka osaa 35-vuotiaana 11 kieltä . Jutun julkaisusta on jo aikaa, joten kenties Luca on tällä välin ehtinyt ottaa haltuun vielä useampiakin kieliä. ”Wau!”, ajattelin ja jatkoin lukemista. Luettuani jutun, huomasin, että käytin Saksassa asuessamme vaistomaisesti monia Lucan niksejä kielen oppimisen tukena – ja opinkin kieltä yllättävän nopeasti. Miksen sitten ole täällä pystynyt läheskään samaan?! Lue loppuun
Pukukoodimoka
(Video: Youtube / Beauty By Chai)
Mistä huomaa, ettemme ehkä olekaan aivan niin sopeutuneita Algeriaan kuin saatamme toisinaan luulla ja ettemme kenties tunnekaan maan kulttuuria aivan niin hyvin kuin voisi jo kuvitella? Viimeistään huomasimme tämän saavuttuamme erääseen juhlaan tavallisissa kesämekoissamme ja -kengissämme muiden vieraiden oltua pukeutuneena toinen toistaan kauniimpiin juhla-asuihin – eikä ainoastaan yhteen juhla-asuun, vaan suuri osa vieraista vieläpä vaihtoi asua kesken juhlan useampaan kertaan. Huomasin piilottelevani kesäsandaalejani pitkän maksimekkoni helmojen suojissa muiden juhlijoiden kävellessä sellaisilla piikkikoroilla, etten kieltämättä taitaisi pysyä sellaisilla edes pystyssä ja väkertäväni pikapikaa hieman juhlavampaa kampausta tytön hiuksiin. Hieman kärjistetysti sanottuna erosimme joukosta lähes yhtä paljon kuin farkuissa ja T-paidassa itsenäisyyspäivän linnanjuhlaan osallistuva vieras tai samaisissa vaatteissa lukion vanhojen tansseihin osallistuva lukiolainen. Youtube sai tällä kertaa auttaa kertomaan teille hieman siitä, minkä tyylisiä vaatteita juhlassa oli – sillä vaikka otimme juhlan aikana toki kuvia, en mielelläni jaa kuvia sellaisista ihmisistä, joiden en usko haluavan esiintyä netissä juhlavaatteissaan. Lue loppuun
Näytöseläimiä
Tykkäämme käydä lasten kanssa eurooppalaisissa huvipuistoissa ja monia suosikkeja onkin löytynyt esimerkiksi Saksasta. Monissa huvipuistoissa on kuitenkin yksi asia, joka tuntuu arveluttavalta ja se on villieläinten käyttö erilaisissa näytöstarkoituksissa. Valitettavasti esimerkiksi merileijonat ja delfiinit tuntuvat olevan yllättävän yleisiä huvipuistojen viihdyttäjiä – löytyyhän delfiinien osalta esimerkki ihan koti-Suomestakin. PortAventuran osalta ajattelin etukäteen, että onpas mukavaa, kun tästä huvipuistosta ei näytä löytyvän lainkaan villieläimiä, mutta asia ei ollutkaan ihan niin… Lue loppuun
”Köyhäintalo”
Saimme joitakin viikkoja sitten vierailukutsun tuttavaltamme, joka oli saanut perheelleen sosiaalisin perustein myönnettävän asunnon. Olen kertonut blogissa jo aiemminkin, kuinka pitkät muuttoautojen jonot herättivät hämmästystä eräänä lokakuisena päivänä ja nyt pääsin oikein konkreettisesti vierailemaan tällaisessa asunnossa, jonka perhe siis sai pientä ”kynnysrahaa” vastaan ja josta tulee lopulta perheen oma, kunhan he ovat maksaneet tietyn, toki pitkähkön, ajan pientä kuukausittaista maksua. Järjestelmä muistuttaa hieman suomalaista asumisoikeusjärjestelmää, mutta sillä erolla että nämä ovat ”oikeita” omistusasuntoja ja sillä erolla, että maksettava ”kynnysraha” sekä kuukausimaksu ovat murto-osan suomalaisen asumisoikeusasunnon vastaavista. Auton ikkunasta napattu kuva ei valitettavasti tee alueelle oikeutta – auringon osuessa tuonne vuoren kupeeseen, alue tuntuu melkein kylpevän valossa ja on mielestäni tosi kaunis! Lue loppuun
Lastensilmin 