Asennetta!

Tämä blogin kuva-arkistosta löytynyt kuva minusta sopi niin hyvin tähän ajankohtaan, että päätin käyttää tätä(kin) kuvaa jo toistamiseen.

Olen viime aikoina miettinyt, mitkä ominaisuuteni ovat auttaneet sopeutumaan aivan toisenlaiseen maahan kuin Suomi ja taas toisaalta, mitkä ominaisuuteni ovat hidastaneet sopeutumista. Tämä on samalla ikäänkuin hieman jatkoa And that`s who I am -haasteeseen, jonka kautta jo hieman ehdinkin kertoa siitä, kuka oikein olen.

Advertisement

Välähdyksiä erityistarpeisten lasten arjesta Algeriassa

Vieraillessamme Boumerdesissa veimme lapset myös leikkimään kaupungin leikkipuistoon. Algeriassa leikkipuistoja ei ole joka nurkalla, mihin olen Helsingissä tottunut, mutta jotenkin tuntuu, että kun niihin pääsee leikkimään harvemmin, leikkipuistovierailu tuntuukin lapsista jotenkin ”suuremmalta” jutulta, kuin silloin jos tällaiset käynnit olisivat lähes jokapäiväisiä. Tuolloin oli aurinkoinen päivä ja nautimme useita jätskejä leikkipuiston penkeillä istuen. Pienimmät lapset leikkivät ja puistossa oli muutenkin paljon lapsia leikkimässä. Yhtäkkiä leikki pysähtyi ja kaikki lapset vaikuttivat hämmästyneiltä.

Sekarotuinen?

Tyttö kysyi tässä yhtenä päivänä yhtäkkiä: ”Mitä se oikein tarkoittaa, että Max on sekarotuinen?”. Selitin, että puhdasrotuisilla koirilla koiran vanhemmat ja esi-vanhemmat usean sukupolven ajan ovat samaa rotua ja että rekisteröidyllä rotukoiralla on tästä todisteena sukutaulu, johon nämä esivanhemmat on kirjattu ylös. ”Minäkin olen sitten sekarotuinen”, tyttö totesi yllättäin ja tulimme siihen tulokseen, että itse asiassa niin onkin, jos nyt ihmisestä on soveliasta näin sanoa. Huomaan tytön alkaneen viime aikoina miettiä aikaisempaa enemmän sitä, kuka hän oikein on ja Max taisi nyt toimia hyvänä ja helppona keskustelun aloittajana. 

Lukutoukan lukemistoa

Olin lapsena ja nuorena melkoinen lukutoukka, mikä on yksi niistä asioista, joka alkuun hämmästytti miestäni. Nyt hän on jo onneksi tottunut siihen, että saatan uppoutua hyvään kirjaan useammaksikin tunniksi ja olen lukiessani ihan muissa maailmoissa. Mikä onkaan ihanampaa, kuin kääriytyä sateisena päivänä lämpimään peittoon ja uppoutua hyvään kirjaan? Tykkään vieläkin tosi paljon lukemisesta, mutta aikaa lukea ei valitettavasti ole enää samalla tavalla kuin nuorena. Jonkun verran yritän kuitenkin nipistää aikaa tälle rakkaalle harrastukselle ja kaikki Suomesta raahaamani kirjat onkin jo luettu. Kolme näistä kirjoista oli mielestäni sen verran mielenkiintoisia, että ajattelin ne esitellä täällä bloginkin puolella. Olen muuten viime aikoina huomannut, että itseäni kiinnostavat erityisesti kirjat, joiden tapahtumat sijoittuvat paikkoihin joissa olen käynyt tai paikkoihin, jotka tavalla tai toisella muistuttavat Algeriaa. Ilmeisesti käyn myös lukemisen kautta läpi niitä tunteita, joita täällä oleminen on herättänyt.

Kummastusta herättäneet vauvanhoitotapani

Lähipiiriin on syntynyt uusia vauvoja, minkä myötä olen taas kohdannut joitakin vauvanhoitotapoja, jotka tuntuvat itsestäni erikoisilta. Lasten, ja varsinkin vauvanhoito, on kuitenkin niin henkilökohtainen asia, että ajattelin sen sijaan, että ruotisin täällä näkemiäni mielestäni erikoisia tapoja, kääntää tilanteen päälaelleen ja kertoakin vauvanhoitotavoistani, jotka ovat hämmästyttäneet joko miestäni tai miehen sukulaisia. Näitäkin on muuten yllättävän paljon.