Saimme joitakin viikkoja sitten vierailukutsun tuttavaltamme, joka oli saanut perheelleen sosiaalisin perustein myönnettävän asunnon. Olen kertonut blogissa jo aiemminkin, kuinka pitkät muuttoautojen jonot herättivät hämmästystä eräänä lokakuisena päivänä ja nyt pääsin oikein konkreettisesti vierailemaan tällaisessa asunnossa, jonka perhe siis sai pientä ”kynnysrahaa” vastaan ja josta tulee lopulta perheen oma, kunhan he ovat maksaneet tietyn, toki pitkähkön, ajan pientä kuukausittaista maksua. Järjestelmä muistuttaa hieman suomalaista asumisoikeusjärjestelmää, mutta sillä erolla että nämä ovat ”oikeita” omistusasuntoja ja sillä erolla, että maksettava ”kynnysraha” sekä kuukausimaksu ovat murto-osan suomalaisen asumisoikeusasunnon vastaavista. Auton ikkunasta napattu kuva ei valitettavasti tee alueelle oikeutta – auringon osuessa tuonne vuoren kupeeseen, alue tuntuu melkein kylpevän valossa ja on mielestäni tosi kaunis! Lue loppuun
Lastensilmin 