Blogini ensimmäinen arvonta! Palkintona Minä itse -verkkokaupan upea puinen biologia-aiheinen palapeli!

Järjestän ensimmäistä kertaa blogissani arvonnan! Minä itse -verkkokauppa on luvannut lahjoittaa voittajalle vapaavalintaisen 9€-arvoisen biologia-aiheisen palapelin postikuluineen. Vaihtoehtoina on esimerkiksi etana-, hevonen-, kala-, kukka-, leppäkerttu-, lintu- tai perhonen -palapeli. Kurkkaa vaihtoehdot täältä: http://www.minaitse.fi/biologia-maantieto-c-45.html?page=1 (Huomaathan, että biologia-aiheisia pelejä on kolme sivua!) Postitus vain Suomeen!

Arvontaan voivat osallistua vain blogini lukijoiksi liittyneet. Voit liittyä myös sähköposti-lukijaksi (Follow blog via email oikeassa sivupalkissa) eli et välttämättä tarvitse omaa blogia tai muita tunnuksia osallistuaksesi! En julkaise sähköpostiosoitteita blogissani! Eli jos haluat osallistua arvontaan, etkä ole vielä lukijani, liity lukijaksi sinulle sopivalla tavalla ja laita sitten kommenttiboksiin viesti, että haluat osallistua arvontaan. Jos olet jo lukijani, riittää, että laitat viestin kommenttiboksiin! Lukijaksi voi liittyä myös Bloglovin palvelun kautta täältä: http://lastensilmin.com/?s=bloglovin.

Suoritan arvonnan 30. kesäkuuta eli siihen asti on aikaa osallistua ja liittyä lukijaksi!

Voittaja saa sähköpostitse koodin, jolla hän saa lunastaa valitsemansa palkinnon suoraan Minä itse -verkkokaupasta. Onnea arvontaan!

(Kuva Minä itse)

Kaikki alkoi pienestä perhosen toukasta…

Eipä arvannut pieni perhosen toukka, mitä sai aikaan, kun ryömi ohitsemme tiellä. Poika kiinnostui toukasta niin kovin, että aloimme tutkia perhosen kehitystä munasta perhoseksi (kts. postaus aiheesta http://lastensilmin.com/2013/05/14/ihmettelimme-perhosen-ihmeellista-kehitysta/). Aloin etsiä lisämateriaalia aiheesta ja löysinkin kivan puisen palapelin, joka esittelee perhosen kehitysvaiheet. Samaan aikaan löysin myös Minä itse -verkkokauppaan, joka myy montessorivälineitä ja kehittäviä leluja. Ihastuin tuotteisiin oikopäätä, olenhan viime aikoina perehtynyt myös Montessori-menetelmiin (Kts. postaukset http://lastensilmin.com/2013/05/22/lapsen-salaisuus/ ja http://lastensilmin.com/2013/04/30/auta-minua-tekemaan-itse/). Kun ensimmäinen lapsemme syntyi, suunnittelimme mieheni kanssa, että ostaisimme hänelle vain puisia leluja. Vaikka muovisiakin leluja on vuosien saatossa eksynyt joukkoon, pidän silti edelleenkin kovasti puusta lelujen materiaalina! Kaupan tuotteissa yhdistyivät siis monet kiinnostuksen kohteeni! Olin luullut, ettei Montessori-välineitä juurikaan saa Suomesta, mutta olinpa väärässä!

Huomasin, että kauppa etsii tuote-esittelijöitä, joten otin yhteyttä, josko voisimme tehdä yhteistyötä blogini kautta. Tämä onnistuikin ja tänään ensimmäinen pakettini Minä itse -verkkokaupasta saapui. Lapset olivat kovin innoissaan! Samoin minä! Tuotteet vaikuttivat todella laadukkailta! Tällaista meidän paketistamme löytyi (valinta oli vaikea,koska olisin halunnut kaikki kaupan tuotteet 🙂 )!:

Tämänpäiväiseksi suosikiksi nousi ehdottomasti tangram! Olin jonkin aikaa miettinyt sellaisen hankkimista eräästä ”halpa-hallista”, mutta onneksi en ostanut, koska tämä Minä itse -verkkokaupasta hankkimani on todella laadukas ja se oli jo tänään niin kovassa käytössä, että halpismalli olisi varmaankin hajonnut jo tänään. Koko perhe, tietysti vauvaa lukuunottamatta, innostui pelistä! Yllätyin, että jopa mieheni innostui keksimään paloista kuvioita! Tämänpäiväinen haasteemme oli, kuinka saada tangram -palaset takaisin laatikkoon. 3-vuotias halusi tehdä tämän uudelleen ja uudelleen MONTA kertaa. Muutamia kuvioitakin kokeilimme tehdä.

Tässä ihmetellään, miten palat oikein saadaan takaisin laatikkoon?! Ihanaa aivojumppaa ja jotenkin rentouttavaa puuhaa!

Tyttö keksi ihan itse, että paloista voi tehdä näin hienon sydämen!

Minä tein ketun käyttäen apuna tätä blogitekstiä ja kuvia:  http://iivenihmetykset.blogspot.fi/2012/12/geometrinen-kettu.html.

Kerron enemmän käyttökokemuksia tuotteista, kunhan ehdimme testata niitä lisää! En vain malttanut odottaa ensimmäisen postauksen kanssa tämän kauempaa – olen niin innoissani tuotteista!

 

Pääset tutustumaan Minä itse -verkkokaupan tuotteisiin täältä: http://www.minaitse.fi/. Minä itse -verkkokauppa lupasi lukijoilleni -10% alennusta tuotteista koodilla M94LAT. Koodi on voimassa kesäkuun 2013 eli jos kiinnostuit tuotteista, kannattaa hyödyntää tämä tilaisuus!

 

Minä itse etsii edelleenkin myös lisää tuote-esittelijöitä! Tuote-esittelijänä on mahdollista saada lisätuloja sekä ostaa tuotteita muita edullisemmin.  Lisätietoja löydät täältä: http://www.minaitse.fi/mina-itse-kutsut-i-58.html . Jos päätät liittyä tuote-esittelijäksi, kerrothan, että löysit tiedon sivuiltani. Saan lahjakortin kauttani liittyneistä, tuote-esittelyjä tehneistä, uusista tuote-esittelijöistä. Kiitos ♥!

Suosittelen tutustumaan myös kauppiaiden omaan, Me itse -blogiin: http://meitse.blogspot.fi/ !

 

Yves Rocher äidiltä tyttärelle

Oletteko huomanneet, kuinka monissa asioissa tulee toimittua samoin kuin omat vanhemmat aikoinaan, niin omien lasten kasvatuksessa kuin monessa pienemmässäkin asiassa? Olen viime aikoina ihastunut Yves Rocherin tuotteisiin ja vähän aikaa sitten hoksasin, että niinhän äitinikin oli meidän ollessamme pieniä ja hänen ollessaan kotiäitinä. Muistan vieläkin, kuinka paketin tulo oli aina jännittävä tapahtuma ja ihanan tuoksuiset suihkushampoot tuntuivat luksukselta. Yves Rocherin yksi koukuttava tekijä on kotiäidinkin lompakolle sopiva hintataso.

Nuorena pidin erityisesti siitä, ettei Yves Rocherin tuotteita käsittääkseni testattu enää 90-luvullakaan eläimillä. Nykyäänhän kosmetiikan testaaminen eläimillä taitaa olla kokonaan kielletty vai onko vielä olemassa se porsaanreikä, ettei lopullisia kosmetiikkatuotteita saa testata eläimillä, mutta ainesosia kyllä saa tai toisinpäin? En nyt tiedä tätä asiaa varmaksi. Jokatapauksessa koen Yves Rocherin olleen edelläkävijä tässäkin asiassa!

Lempituoksuni nuorena oli vanilja. Pidän tuoksusta edelleenkin ja joku toinenkin, Yves Rocherin sivuille tuotearvostelun kirjoittanut, oli ostanut vanilja-tuoksun nuoruuttaan muistellakseen. Minunkin paketistani löytyi siis pullollinen Eau de toilette Luonnonmukainen vanilja -tuoksua. Tuoksu on ihana ja sopivan kevyt!

(Kuva Yves Rocher)

Yves Rocherin tuotteisiin pääset tutustumaan klikkaamalla tästä! Sivuilla on muuten käynnissä alennusmyynti eli kannattaa kurkata – saatat tehdä löytöjä! Aurinkotuotteille on, ainakin toivottavasti, kohta käyttöä ja nyt Yvesilla on myös tarjous, josa aurinkotuotteen tilaaja saa kaupan päälle 3 in 1 kosteuttavan emulsion, joka on tarkoitettu käytettäväksi auringonoton jälkeen. Itse tilasin lapsille 50+-suojakertoimista aurinkosuihketta. Lapset eivät ole oikein innostuneita rasvaamisesta, joten ajattelin tänä kesänä kokeilla suihkemaista suojaa. Erityisesti vanhin poika on pitkiäkin aikoja paahteessa treeneissä ja turnauksissa, joten suihke on tarpeen.

Postaus on tehty yhteistyössä Yves Rocherin kanssa.

Mehevä jauhelihapizza / -piirakka

Tein tänään pitkästä aikaa tätä jauhelihapizzaa, josta pidän paljon ja jota äitini teki lapsuudessani. Kotonani tätä kutsuttiin pizzaksi, mutta pohja on mielestäni pizzapohjaksi hieman paksu, joten ehkä tämä on paremminkin jauhelihapiirakka. No, ei nimi miestä pahenna! Hyvää tämä on jokatapauksessa!

 

 

 

 

 

 

Pohjaan tarvitaan:

6,5 dl vehnäjauhoja

1 tl soodaa

1 tl leivinjauhetta

0,5 tl suolaa

100 g rasvaa

3 dl piimää

 

1. Sekoita jauhot, sooda, leivinjauhe ja suola.

2. Nypi rasva joukkoon.

3. Lisää piimä kylmänä.

4. Taputtele taikina pellile leivinpaperin päälle. Tästä tulee pellillinen pizzaa/piirakkaa.

 

Päälle tulee:

500g naudan jauhelihaa ruskistettuna

1 iso sipuli ruskistettuna

kurkkusalaattia

suolaa, oreganoa, basilikaa

tomaattiviipaleita

juustoraastetta

 

Paista 200-asteisessa uunissa n.35-40 minuuttia.

 

Pakkasin piirakan odottamaan huomista ”kotiäitien-kerhoamme”, jossa on jo useampi osallistuja ja jonka pitopaikkakin on siirtynyt kodista väljempiin tiloihin leikkipuistoon :)!

 

 

”Kyläjuhlilla”

Olimme tänään lähileikkipuistossa järjestetyssä juhlassa, paikalla oli mm. Hembölen kotieläintila (http://www.hembole.fi//) , lasten taidetta, erilaisia esityksiä sekä paloauton esittely. Tunnelma oli mukava!

Tässä kuvassa tyttö on matkalla juhliin. Tässä vaiheessa  tyttö oli vielä kunnossa, mutta lähes heti, kun saavuimme leikkipuistoon, hänelle tuli huono olo. Onneksi isä pystyi hakemaan hänet autolla kotiin – kävelymatkaa kun oli puolisen tuntia, mikä puolikuntoisena on aikamoinen matka. En oikein tiedä, mikä tytölle tuli. Hän on nyt oksennellut kotonakin. Ja valitellut korvia. Pelkään, ettei korvatulehdus ole sittenkään parantunut ja kontrollikäynti on vasta kesäkuun puolella. Katson tilannetta ja menemme lääkäriin ehkä jo huomenna, jos ei olo parane!

3-vuotias ajoi matkan pyörällä. Päädyimme kuitenkin ostamaan ne apupyörät. Potkupyörä houkutteli kovin, mutta apupyörät oli huomattavasti huokeampi investointi, joten päädyimme sitten lopulta niihin, kun ei ilman niitä ajamisesta vielä tullut mitään. Nyt poika pääsee liikkeelle ja kovaa! Ajaminen onnistui metsätielläkin, missä ajelutan häntä mieluummin kuin lähellä autoteitä.

Paloauto kiinnosti lapsia ja autoon kiipeäjiä oli jonoksi asti.

Mitä näillä kaikilla välineillä oikein tehdään?

Lasten tekemä taide kolahtaa minuun usein paljon enemmän kuin aikuisten! Nämäkin teokset ovat aivan upeita!

Päädyimme taas ihastelemaan eläimiä. Olemme tavanneet Hembölen eläimet monena kesänä, mutta aina ne jaksavat ihastuttaa!

Tällä kertaa 3-vuotiaan lempipuuhaa oli lampaiden harjaus.

Vuohi nähtiin tällä kertaa oikein lähietäisyydeltä.

Puistossa järjestettiin poni- ja aasiratsastusta.

Kuvat eivät ole kovin hyviä, koska eläimet olivat niin kiireisiä kuljettaessaan lapsia. 

Puistossa oli myös kirppis! Harmitti oikein, etten ottanut enempää rahaa mukaan! Vauvalle sain sentään ostettua pehmoiset farkut, mutta monta kivaa juttua jäi ostamatta. Olen niin kortti-ihminen, että käteistä harvemmin kovin paljoa lompakosta löytyy.

Lapsuudesta on jäänyt mieleen oikeat kesäiset kyläjuhlat, joissa lähes kaikki tunsivat toisensa ja tunnelma oli jännittävä, vaikka puitteet olivatkin kovin arkiset. Näissä puiston juhlissa oli jotakin samaa – vaikken tänään tuntenut edes jokatoista vastaantulijaa. Muutamia tuttuja kasvoja sentään löytyi!