Lubiaa eli algerialaisia papuja

En ole ikinä ennen tehnyt papukeittoa, mutta papujen terveellisyys ja yleisyys täällä Algeriassa innosti kokeilemaan algerialaisten papujen, Lubian, valmistamista. Pavuissahan on muun muassa runsaasti kuituja; yksi kupillinen keitettyjä papuja sisältää peräti 17 grammaa kuituja! Pavut sisältävät myös runsaasti proteiineja, kalsiumia, kaliumia ja magnesiumia. (Lähde: http://www.voice.fi/terveysjahyvinvointi/25-naurettavan-terveellista-ruoka-ainetta-katso-lista-ja-nauti/23/45540) Jätin tästäkin ohjeesta lihan pois. Itseasiassa myös anoppini valmistaa Lubian ilman lihaa.


500g kuivattuja papuja

2 1/2 l vettä

6 1/2 tl paprikajauhetta

3 1/2 tl kuminaa

1 (400g) tölkki luumutomaatteja soseutettuna tai 400ml paseerattua tomaattia

6 valkosipulin kynttä jauhettuna tai hienoksi pilkottuna

6-8 palaa kanaa tai lammasta tai naudanlihaa (meillä jätettiin pois)

4 rkl oliiviöljyä

hyppysellinen mustapippuria

2 1/2 tl suolaa

oliiviöljyä ja etikkaa tarjoiluun (meillä jätettiin pois)


1. Laita kuivatut pavut edellisenä iltana suureen astiaan ja peitä kylmällä vedellä. Anna liota yön yli. Huuhtele ja valuta ennen käyttöä.

2. Laita isoon kattilaan (n. 4,5l) liha ja oliiviöljy. Ruskista liha oliiviöljyssä. Lisää pavut, 4 tl paprikajauhetta ja 2 tl kuminaa. Sekoita hyvin ja keitä pienellä lämmöllä muutama minuutti.

3. Kaada 2 litraa vettä papujen päälle, lisää 0,5 tl suolaa ja hyppysellinen pippuria. Laita kansi päälle ja keitä keskilämmöllä – siten, että Lubia kiehuu – tunnin ajan.

4. Tunnin päästä lisää 500 ml vettä ja tölkki soseutettuja luumutomaatteja/paseerattua tomaattia. Lisää valkosipuli, 2 tl suolaa, 2 1/2 tl paprikajauhetta ja 1 1/2 tl kuminaa.

5. Peitä kannella ja keitä 30 minuuttia keskilämmöllä.

6. 30 minuutin päästä poista kansi ja anna kiehua ilman kantta 30 minuuttia. Älä anna kastikkeen tulla liian paksuksi, koska tarjoiluvaiheessa lisättävä oliiviöljy ja etikka paksuntavat sitä automaattisesti.

7. Tarkista mausteet. Voit ehkä joutua lisäämään suolaa. Tarjoile kuumana runsaan tuoreen kovakuorisen leivän kera.

8. Lisää 1 rkl oliiviöljyä ja 1-2 tl etikkaa jokaiseen lautaselliseen ennen tarjoilua tai laita oliiviöljy ja etikka tarjolle siten, että jokainen voi lisätä niitä itse.


(Alkuperäinen resepti löytyy täältä: http://www.food.com/recipe/my-loubia-lubia-loobia-classic-algerian-beans-372923)

Vanhin poika totesi, että tämä maistuu ihan samalta kuin manin (=isoäiti) tekemä eli taisin onnistua aika hyvin. Ruoka maistui koko perheelle, mutta ilman oliiviöljy-etikka-lisää!

I tried first time in my life to prepare Lubia – Algerian beans. Beans are really healthy and commonly-used in Algeria; they contain for example a lots of fibers, proteins, calcium, potassium and magnesium! The original recipe in English can be found from here: http://www.food.com/recipe/my-loubia-lubia-loobia-classic-algerian-beans-372923 . I didn`t use meat at all; also my Algerian mother-in-law prepares Lubia without meat. I also didn`t add olive oil and vinegar for serving. All my family liked this and my oldest son told for me that it tasted same than Lubia made by his granny.



Our adventure in Algeria

I`ve been asked to write some posts in English too, since I have readers around the world – even no-Finnish-speaking readers. I decided to try, but I have to say very first that I can`t promise grammatical correct language. I still hope it`s understandable :). The thing is that when we lived in Germany I forgot a lots of English language since all the tv programs were in German and people in Germany didn`t like to speak English at all. It surprised me, how fast the language can disappear from the menory and only shows that languages should be used occasionally. So, maybe this is also a good practise for me! It feels little like when I was young and I had pen pals all over the world. It was so amazing and exciting to get a letter for example from Ghana or Greece! Nowdays, in the time of internet, it`s even easier to have contact all over the world. For example this post can reach readers from Algeria to Finland and from Irak to England.

I think that I should introduce myself also for English speaking readers… So, I`m nearly 36 years old Finnish woman married with Algerian man almost 16 years. We have four children, aged 1,5-12 years old; three boys and one girl. I`ve worked in Finland as a kindergarten teacher for many years, but after having my own children, I`ve started to tought that I would like to do some other work; for children, but with adults. Nowdays I study in the University of Applied Sciences about Social welfare and criminal sanctions leadership and management. Studying is really independent, so it has been possible to study from abroad and visit occasionally in the university in Finland, especially because my thesis is associated with Algeria. I mostly study in the night time, when children sleep.

I was first time in Algeria in the end of 1999 and the beginning of 2000. I have to say that life in Algeria has changed a lot from those times! Nowdays here can find many European products etc.

We`ve been now in Algeria about 9 months and would like to be more – but we have not yet decided exatly how long. The first months here we prepared our house (and my husband had a lots of paper work!); there was a lots of cleaning after the work men finished their job! Paint and even concrete was around the house! And we cleaned with four children… The mess was unbelievable! After cleaning we started to decorate and furniture the house step by step. A local carpenter made beautiful beds for the kids!


I homeschool my two oldest children for Finnish curriculum and they also go to Algerian local school. All our children love to be in Algeria. Two oldest children like even the school, but I have to say that the level is not same than I`ve used to in Finland. Though kids have learnt Arabic and my eldest son French too. And they have found many new friends! I have to say also, that the school has been better than I was thought and the new books are really nice and colorful. The language has been little difficult for our children, because books are written by ”real” Arabic – not ”Algerian Arabic”, which children speaks with their dad. But fortunately children learn fast!


Here the kids wear a school uniform.




After stabilized a little bit we`ve visited some nice places here…

…in the capital we visited  a really nice botanical garden called Jardin D`Essai du Hamma. It was so lovely! We brought also my mum there, when she came to Algeria for a month and she loved it too!


There is also a small zoo. Kids loved especially the parrots who could say ”mama” and ”papa”. My mum was surprised to see a white peacock!

… another place worth a visit in the capital is Monument-des-Martyrs. There are also a museum.

Monument des Martyrs ( Maquam E’ chahid ) is an iconic concrete monument commemorating the  Algerian war for independence. The monument was opened in 1982 on the 20th anniversary of Algeria’s independence. It is fashioned in the shape of three standing palm leaves which shelter the ”Eternal Flame” beneath. At the edge of each palm leaf stands a statue of a soldier, each representing a stage of Algeria’s struggle. (Wikipedia, http://en.wikipedia.org/wiki/Algiers#Monuments)



(More pictures from the capital can be found from here: http://lastensilmin.com/2014/03/07/retkeilya/ and here: http://lastensilmin.com/2013/10/21/muutamia-kuvia-ja-ajatuksia-retkesta-paakaupunkiin/)

One of my favorite places I`ve visited here is Tipasa!

”Tipasa, as it was then called, was an ancient Punic trading-post conquered by Ancient Rome and turned into a military colony by the emperor Claudius for the conquest of the kingdoms of Mauretania. Afterwards it became a municipium. The Roman city was built on three small hills which overlooked the sea. Of the houses, most of which stood on the central hill, no traces remain; but there are ruins of three churches — the Great Basilica and the Basilica Alexander on the western hill, and the Basilica of St Salsa on the eastern hill, two cemeteries, the baths, theatre, amphitheatre and nymphaeum. The line of the ramparts can be distinctly traced and at the foot of the eastern hill the remains of the ancient harbour. The basilicas are surrounded by cemeteries, which are full of coffins, all of stone and covered with mosaics. The basilica of St. Salsa, which has been excavated by Stéphane Gsell, consists of a nave and two aisles, and still contains a mosaic. The Great Basilica served for centuries as a quarry, but it is still possible to make out the plan of the building, which was divided into seven aisles. Under the foundations of the church are tombs hewn out of the solid rock. Of these one is circular, with a diameter of 18 m and space for 24 coffins. Commercially Tipasa was of considerable importance, but it was not distinguished in art or learning. Christianity  was early introduced, and in the third century Tipasa was an episcopal seee, now inscribed in the Catholic Church’s list of titular sees.Most of the inhabitants continued non-Christian until, according to the legend, Salsa, a Christian maiden, threw the head of their serpent idol into the sea, whereupon the enraged populace stoned her to death. The body, miraculously recovered from the sea, was buried, on the hill above the harbour, in a small chapel which gave place subsequently to the stately basilica. Salsa’s martyrdom took place in the 4th century. In 484 the Vandal king Huneric (477‑484) sent an  Arian bishop to Tipaza; whereupon a large number of the inhabitants fled to Spain, while many of the remainder were cruelly persecuted. Tipasa revived for a brief time during the Byzantin occupation in the 6th century but was given the Arabic language name, Tefassed, when Arabs arrived there. The term translated means badly damaged.

(Wikipedia, http://en.wikipedia.org/wiki/Tipaza)

We saw there Roman ruins of Tipasa. The area is so beautiful and unique! It`s one of the UNESCO`s world heritage objects.






This is not a place to go by strollers and also a place where should take a really good care of children, because there are places, where can fall! But we all loved it!

One ticket to the area costs only 20DA and our family had to pay only for three persons, so it costed for us only 60DA. (It`s about 0,40€ for the whole family!)

… and a big stone structure which looked a little bit like a pyramid. It`s probably a tomb.



In Tipasa we saw also traditional Algerian mats…


… and dishes.

And fishing vessels.


We saw also an Algerian antiques shop.

The oldest kids rode by a horse…



DSC04380  DSC04378


… and by a camel. Before that I was the only one in our family, who had ridden by a camel.

We all traveled a round by the beautiful horse carriage.


For the kids we bought a traditional Algerian drum. In the car in the way back home they drummed and song Algerian national anthem and ”One, two, three, viva Algerie”.



(You can find MUCH more pictures from Tipasa from here: http://lastensilmin.com/2014/04/19/roomalaisten-jalanjaljissa/ and here: http://lastensilmin.com/2014/04/19/ihana-tipasa/.)


Zeralda was a nice place for swimming and playing in the beach.


(You can find more pictures from Zeralda from here: http://lastensilmin.com/2014/04/19/uimarannalla-zeraldassa/)


We also visited beautiful mountains. But I have to admit that I was afraid in the car, even if my husband drove really slowly. In some places it seemed like we`ll just fall. But it was so beautiful!


(You can find much more pictures from the mountain area from here: http://lastensilmin.com/2014/03/21/seikkailu-vuorilla/)


My husband`s brother`s wife visited here from Germany and asked me what are the advantages and disadvantages in Algeria in comparison to Europe. At first I don`t like here the traffic! It`s sometimes chaotic, especially in the capital. (But in the way to Tipaza it was much peaceful!) Sometimes here are traffic jams too. The public transport doesn`t work like in Finland. The buses are often full up and drive really fast! In the capital I liked a lot the underground; only the line should be much more longer! In Helsinki I travel with a child in stroller totally free by buses, underground, train and tram! It`s so nice and easy! Here children doesn`t normally use car seats or even seat belts. This is something I can`t undestand! For Algerian it`s seems to be difficult to undestand why I want to use them… Also paper work can be here chaotic and bureaucratic! But it has been more my husband`s problem and I haven`t stress a lot about it.

The nature and weather are really nice here, althought I`ve never been here in the summer time and I`m a little bit afraid that it`s too hot for me. I can`t undestand why people throw so much rubbish into nature! Sometimes it seems like they don`t even care about it.

Algeria is in many cases much more cheaper than Europe, but I think that for normal Algerian worker it`s nearly or even more expensive than Finland for normal Finnish family. For poor families it`s even too expensive. There are in Algeria lots of rich people too, who live in the really big and beautiful villas. Sometimes many generations live in the same house. Sometimes sons built their homes on the top of the parent`s house.

I think that generally speaking young people here respect more elderly than in Europe and people are much more family-oriented here. Here is also unusual to see people drunk or under the influence of drugs outside. In many places of Europe it`s normal to see them every day.

School is not maybe in the same level than in Finland and there are lack of materials in many schools. But still our children have learnt Arabic and the history and the geography of Algeria – the homeland of their dad! I`m really happy about that. They have also learnt Algerian customs etc.

I feel that here women are quite free to choice how to wear; some of them wear a scarf, some of them cover also their faces and some of them doesn`t use a scarft at all. I feel that here are not a big pressure in religion; it`s up to you. Women can work for example as a police or a minister of State, but it`s also common that women stay at home with their children. I think that staying at home is much more admitted in Algeria than in Finland.

What else could I tell for you about this fascinating country? Please, don`t hesitate to contact me by answer box or by email: lastensilminblogi@gmail.com or by facebook (which I can`t use really well yet, but where can also read my posts) if you want to know more about my posts or Algeria or… And also, if you are a blogger from Algeria, let me know; it`s so interesting to read about another people`s experiences in Algeria!


P.S. Many Algerian recipes in my blog are translated into Finnish from English resources. So, if you are interested in some recipes, please, check the original resource.


Uimarannalla Zeraldassa

Paluumatkalla Tipasasta kotiin poikkesimme myös Zeraldassa katsastamassa yhden uimarannan. Zeraldassa on turistialue, jossa on paljon hotelleja, useampi uimaranta, vesiliukumäki, kahviloita ja ainakin tenniskenttiä. Itse pidin enemmän Tipasasta, joka on turismista huolimatta vielä aito algerialainen kaupunki. Tällä turistialueella kaikki tuntui hieman tekemällä tehdyltä.

Tuossa vaiheessa aurinko alkoi jo laskea, eikä tällä kertaa ollut tarkoituskaan uida, mutta lapset leikkivät hetken rannalla ja keräsivät simpukankuoria merestä.






Poikkesimme paluumatkalla myös alueelle, joka on niin sanotusti rikkaiden asuinalue. Alueella tuntui melkein kuin olisi ollut Saksassa; olen kaivannut Saksaan etenkin nyt kun miehen veljen vaimo tuli sieltä vierailulle ja pääsin pitkästä aikaa puhumaan saksaa jonkun muunkin kuin mieheni kanssa ja ehkä siksikin etsin paikasta yhtäläisyyksiä. Sekä tavaroiden tarjonnasta että hinnasta huomasi, että alueen asukkailla on varaa maksaa laatutuotteista. Alueella oli myös paljon hienoja ravintoloita ja jätskibaareja. Tämä on osa Algerian viehätystä; jo pienen ajomatkan päästä voi löytää alueita, joissa tuntuu aivan kuin olisi matkustanut toiseen maahan… Samoin ostoksille voi täällä suunnata oman kukkaron paksuuden mukaan joko erittäin edullisille alueille tai sitten alueille, joissa hinnat ovat samantasoisia kuin Euroopassa. Kotiintulo meni aika myöhäiseksi torstaina…

Perjantaina oli tosi aurinkoinen sää ja lapset halusivat uimaan. Suuntasimme siis uudestaan kohti Zeraldaa, tosin toiselle rannalle, missä olimme torstaina. Vanhin poika ui ja muut lapset lähinnä leikkivät rannalla. Pojan osalta ”talviturkki” on siis jo heitetty!







Ihana Tipasa!

Arkeologisen alueen lisäksi Tipasasta löytyi paljon muutakin mukavaa…

Ihan ensiksi oli kuitenkin pakko päästä syömään – sen verran kova nälkä meillä jo oli arkeologisella alueella kävelyn jälkeen. Ruokalistasta saa hieman käsitystä hintatasosta; esimerkiksi pihvi maksoi 500DA (noin 3 euroa). Tipasa ei ole Algerian edullisimpia alueita, mutta ei kyllä kalleimpiakaan.




Jälkiruuaksi haimme jätskit. Jäätelö oli muuten tosi hyvää – melkein yhtä hyvää kuin Kölnissä syömäni jäätelö, joka on mielestäni parasta jäätelöä, mitä olen koskaan syönyt!

Täydellä vatsalla oli mukava ihastella myynnissä olleita perinneastioita ja koristeita…






… ja mattoja. Matoista ei puuttunut värejä!



Seuraavaksi kaksi vanhinta lasta pääsi ratsastamaan hevosella. Tarjolla oli josjonkinlaisia hevosia ja poneja.






Myös kärrykyytiä oli tarjolla josjonkinlaisilla vankkureilla.


Menimme koko perhe näin hienolla kyydillä reilun kierroksen.




Tipasasta löytyi myös kalastusaluksia ja pyydyksiä…




… ja algerialainen antiikkikauppa.     DSC04402


Lapset saivat matkamuistoksi perinteisen algerialaisen rummun. Kotimatkalla tosin sanoin miehelle, että kuka hullu osti lapsille rummun (vaikka siis olin itse mukana tekemässä ostopäätöstä); lapset nimittäin innostuivat laulamaan kotimatkalla autossa rummun säestyksellä Algerian kansallislaulua ja ”One, two, three, viva Algerie”. No, kyllä rumpu oli tästä huolimatta loisto-ostos; siitä on jo ollut paljon iloa.


Kaiken kaikkiaan Tipasa oli mielettömän ihana kaupunki! Mielestäni siellä oli jopa enemmän nähtävää kuin pääkaupungissa ja tunnelma oli leppoisampi.


Roomalaisten jalanjäljissä


Pojan yksi lempiaiheista tämän lukuvuoden historian opiskelun osalta on ollut roomalaisten historia. Ajattelin, ettemme voi jättää käyttämättä tilaisuutta nähdä alue, jota roomalaiset ovat hallinneet Algeriassa. Itse asiassa Algeriassa taitaa olla tällaisia alueita useampiakin, mutta Tipasa on meitä lähinnä.


Tipasa on algerialainen rannikkokaupunki, joka on kuuluisa hiekkarannoistaan ja kauniista sijainnistaan. Kaupungin arkeologinen alue valittiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1982. Tipasan perustivat foinikialaiset ja keisari Cladius teki Tipasasta roomalaisen armeijasiirtokunnan. Roomalaiset rakensivat kaupungin kolmelle kukkulalle. Suuri osa asuintaloista, joista ei ole jäänyt jäljelle mitään, sijaitsivat kukkuloista keskimmäisellä. Läntiselle kukkulalle on jäänyt kahden basilikan ja itäiselle kukkulalle muun muassa kylpylän, basilikan ja amfiteatterin rauniot. Suojavallista on jäljellä selvät jäänteet sekä itäisen kukkulan juurella myös muinaisen sataman rauniot. (Lähde Wikipedia)


Ajelimme siis torstaina kohti Tipasaa, koska lapsilla oli tuolloin vapaapäivä koulusta. Yllätyin, miten valtavan hyväkuntoinen moottoritie Tipasaan vie. Lisäksi yllätyin, miten rauhassa saimme ajaa; liikenne oli melkein yhtä rauhallista kuin Suomessa ja ehdin jopa nauttia maisemista! -Ei tietoakaan pääkaupungin ruuhkista tai liikennekaaoksesta! Saimme körötellä 100km/h kaikessa rauhassa. Hieman etukäteen pelkäsin, olisiko kyseinen päivä kovin ruuhkainen, koska se oli Algeriassa äänestyspäivä, mutta päivä taisi olla jopa tavallista rauhallisempi. Lähipiirini otannan perusteella äänestäminen ei tuntunut kovin paljoa kiinnostavan täällä; osa lähipiiristäni toivoi, että nykyinen presidentti valittaisiin uudelleen, osalle asia tuntui olevan samantekevä ja vain pieni osa taisi kaivata uutta verta presidentin paikalle. Toki otantani on kovin pieni, enkä tiedä, millainen äänestysprosentti koko Algerian osalta oli, mutta ainakaan liikenteestä päätellen ihmiset eivät olleet kovin suurin joukoin liikkeellä – ainakaan Tipasan suunnalla. (Vanha presidentti muuten jatkaa presidentin paikalla – näin sivumennen sanoen, mikä näytti läpäisseen uutiskynnyksen Suomessakin.)

Arkeologinen alue teki meihin suuren vaikutuksen! Siellä oli aivan omanlaisensa tunnelma ja maisemat olivat todella kauniit! Tuntui upealta kävellä alueella, jossa roomalaiset ovat aikoinaan kävelleet! Alue oli myös niin valtavan laaja, ettemme edes ehtineet kaikkea nähdä, mutta paljon kuitenkin. Oli myös jännä huomata, miten jokainen meistä kiinnitti huomiota aivan eri asioihin; mies esimerkiksi kysyi, huomasimmeko, mitä puita kaupungissa kasvoi. Ei – emme olleet huomanneet, että oliivipuitahan siellä taisi olla. Vanhin poika huomasi nopeasti, että kaupungin alla kulki ilmeisesti vesijohtojärjestelmä ja tyttö mietti, mikä mikäkin löytämämme ”huone” ja luola oli ollut. Kuvia tuli räpsittyä valtavasti, mutta yritin nyt valita tähän niistä ”muutamia”.

Meidän 1,5-vuotias on jo onneksi tosi reipas kävelijä! Hän jaksaa kävellä yllättävän pitkiä matkoja ja pitää nätisti kädestä kiinni. Meille sattui onneksi vielä erinomainen ilma; oli lämmintä, mutta ei liian kuuma. Tämä on kohde, johon ei kannata lähteä rattaiden kanssa ja myös kohde, jossa lapsia kannattaa pitää tarkasti silmällä; alueella on joitakin äkkipudotuksia.




























Tämä lysti maksoi koko perheeltä vain 60DA; yksi lippu maksoi 20DA, mutta meiltä perheellemme riitti kolme lippua; ilmeisesti maksu meni vain aikuisista ja vanhimmasta pojasta. (60DA on suunnilleen 40 senttiä; tämä tosin riippuu tietysti vaihtokurssista, jolla rahaa on vaihtanut. Hetki sitten euron hinta suhteessa Algerian dinaariin nousi taas eli Algeria on eurooppalaisille entistäkin edullisempi.)

Pienen ajomatkan päässä meitä odotti toinen ”roomalaiskohde”. Tämän alkuperäistä käyttötarkoitusta ei ilmeisesti tiedetä, vaikka useita arvauksia siitä onkin esitetty hautakammiosta aarrekammioon. Minusta rakennelma muistutti kovasti pyramidia.



Rakennelma sijaitsi kukkulan laella. Vanhimmat lapset ehtivät laelle ensin. Minä kannoin 1,5-vuotiasta perässä. Tyttö huusi kukkulan laelta jotakin kamelista. Luulin ensin, että hän vitsailee, että muistutan kamelia taakkoineni, mutta kun pääsin kukkulan laelle, huomasin, että siellä on kuin onkin ihan oikea kameli! Kaksi vanhinta lasta oli vain hetkeä aikaisemmin päässyt ratsastamaan hevosella Tipasassa ja minä olin voivotellut, että eipäs täällä ole kamelia; minä kun olen perheessäni ainoa, joka on päässyt ratsastamaan kamelilla. No, nyt saatiin tämäkin epäkohta korjattua; kaksi vanhinta lasta pääsi kamelin kyytiin.


Myös tämä rakennelma oli vaikuttava. Jollakin lailla pystyin helposti kuvittelemaan tänne roomalaisia, vaikka rakennelman käyttötarkoitus jäikin epäselväksi. Rakennelman luo ryntäävistä lapsista saa jonkinlaisen käsityksen rakennelman koosta.



Näkymä kukkulalta oli myös upea. Pellot olivat siistejä ja takana siintävä meri täydensi maiseman!


Tipasassa oli paljon muutakin mukavaa nähtävää, mutta niistä sitten toisessa postauksessa; tästä jutusta tulee muuten megapitkä kuvineen…