Ramadan – aamun torkut & illan virkut

Algeriassa vietetään Ramadan-kuukautta ja olen huomannut, että elämä on siirtynyt aikaisempaa huomattavasti enemmän iltapainotteiseksi. En varsinaisesti valita, koska olen selkeästi itse luonnolliselta rytmiltäni pikemminkin ilta- kuin aamuihminen – toki töiden, opintojen ja lasten koulunkäynnin takia on aina täytynyt sopeutua aamupainotteiseen elämään, mutta olen ennenkin huomannut, että loma-aikoina mieluummin valvon illalla myöhään ja nukun aamulla pitkään kuin päinvastoin. Ramadanin aikana monet kaupat ovat myöhään auki ja olemmekin löytäneet itsemme esimerkiksi jäätelöltä kauppakeskuksesta luvattoman myöhään ja torilta lähes puolilta öin. Kun lasten kouluvuosi saatiin jälleen kunnialla vietyä läpi, huomasinkin olevani aika väsynyt – pitkät aamu-unet ja kotoilu ovat siis olleet tervetullut hengähdystauko. 

Sadetta & pesusieniä

Tänä syksynä täällä on satanut todella vähän ja sadetta on kuulemani mukaan ehditty rukoilla moskeijoilla ympäri maan. Monella naapurilla kaivot ovat kuivuneet, mutta meidän kaivomme on onneksi pitänyt pintansa ja tarjonnut reippaasti vettä kahdelle perheelle. Satokaudet ovat olleet myöhässä eikä satoa ole tainnut tulla odotetulla tavalla. Lähes ainoa kunnon sadekuuro osui päivään, jona ajattelimme lähteä pitkästä aikaa kasvitieteelliseen puutarhaan ulkoilemaan. Sadekuuro oli niin kova, että meidän oli suunnattava ”ulkoiluretkemme” kauppakeskukseen sateensuojaan. Kun vettä alkoi tulla, sitä tuli kunnolla ja hieman jo pelkäsin, alkaisiko kaupunki tulvia. Tästä huolimatta oli kyllä hyvä, että maa sai vettä – se tarvitsi vettä enemmän kuin me ulkoilua puutarhassa – vaikka kieltämättä meillekin pieni hengähdystauko olisi tullut tarpeeseen – tammikuun alku kun on ollut kovin kiireinen.

Kirjamessujen satoa

 

Mies tietää, miten tärkeitä kirjat ovat minulle ja arvasi, että haluan osallistua pääkaupungissa järjestetyille kirjamessuille. Yllätyin jälleen kerran positiivisesti! Olin nimittäin kuvitellut, että messut olisivat ihan pienet ja vaatimattomat; suunnilleen yhdessä huoneessa tai pienessä hallissa järjestetyt messut, mutta messukeskus olikin valtavan laaja useine halleineen. Osallistujia oli Amerikasta ja Perusta asti. Yritin mielessäni verrata messukeskusta Helsingin messukeskukseen ja luulen, että tämä messukeskus on isompi. Kuvaaminen oli jälleen hankalaa.

Terkkuja Leilalta Italiasta & turkkilaista börekiä

Tykkään tosi paljon Ulkosuomalaisen äidin merkintöjä -blogista, jonka kautta olen päässyt kurkkaamaan elämään Izmirissä, Egeanmeren rannalla. Se on juuri yksi tämän harrastuksen kivoista puolista; kun ei ole mahdollista matkustaa ihan kaikkialle, minne haluaisi, voi aina kurkata jonkun toisen paikan päällä asuvan tai paikan päälle matkustaneen blogiin ja päästä sitä kautta eläytymään paikalliseen elämänrytmiin.

Lisää Carlos Ruiz Zafònin lumoavia tarinoita

Kirjoittelin huhtikuussa muutamista lukemistani kirjoista, joista erityisesti Carlos Ruiz Zafònin Tuulen varjo jäi lähtemättömästi mieleeni. Kirjailija ei ollut itselleni ennestään tuttu, mutta Googlettamalla tietoa löytyi tästäkin aiheesta ja lopulta selvisi, että Tuulen varjo kuuluu itseasiassa Unohdettujen kirjojen hautausmaa -nimiseen romaanisikermään, jonka romaanit kietoutuvat toisiinsa yhteisten henkilöhahmojen ja juonisäikeiden avulla ja luovat tietynlaisen tarinoiden labyrintin. Kirjat voi lukea missä järjestyksessä vain tai erikseenkin. Voisin siis palata Danielin tarinan pariin! Ja vaikka Suomessa onkin ollut kiire, niin olen silti ehtinyt lukea jo useamman kirjan; olen lukenut bussissa matkalla lasten mummolaan ja sieltä takaisin, nukuttaessani lapsia ja yleensäkin, kun olen löytänyt edes pienen hetken tarttua kirjaan. Täytyy sanoa, että Carlos Ruiz Zafòn on tarinankertoja vailla vertaa!