Olimme eilen koko konkkaronkka Helsingin observatoriossa, joka sijaitsee upeassa miljöössä, C.L. Engelin suunnittelemassa rakennuksessa. Jo pelkästään rakennus on näkemisen arvoinen! Kohde sopii ehkä parhaiten kouluikäisille, mutta kyllä 3-vuotiaskin sai paikasta jotakin irti. Kaikista eniten lapsia kiinnostivat tornit, joihin pääsimme kiipeämään sekä vaaka, joka mittasi painon ja kertoi, paljonko vastaava paino olisi muilla planeetoilla. Nauroimme, kun 3-vuotias olisi jollakin planeetoista painanut yli 400 kiloa! Opimme siis, että sekä ikämme että painomme olisivat muilla planeetoilla erisuuruiset kuin maassa.
Nukuimme aamulla tosi myöhään – näin kesäisin päivärytmi on hujahtanut myöhäisemmäksi kuin normaaliarkena – ja sitten lähtöhulinassa unohdin kameran kotiin. Tytöllä oli onneksi kännykkä mukana ja hän otti nämä kuvat.
Ensin kurkistus tähtitieteen historiaan… Tällä osastolla sain olla tarkkana, ettei 3-vuotias olisi koskenut museoesineitä! Hän olisi kovasti halunnut kokeilla kaikenlaisia laitteita.
Museosta löytyi historian vastapainoksi myös uusinta teknologiaa, mm. useita monitoreja, joiden kautta sai lisätietoa. 
Vaihtuvana näyttelynä oli tällä kertaa Tähtien sota -elokuvien hahmot. 
Kirjastokin löytyi. 
Tässä olemme tähtitornissa. 
Tämä toinen torni muuten pyörii vivusta kääntämällä. Opas kertoi, että Suomi oli ensimmäisiä maita, joihin rakennettiin tällainen pyörivä tähtitorni. En muuten tiennyt tätäkään. Olen jotenkin kuvitellut, ettei Suomi olisi kovin ansioitunut tähtitieteen alalla.
Kaikenkaikkiaan paikka on melko pieni, mutta silti mielenkiintoinen. Lisätietoa löytyy täältä: http://www.observatorio.fi/ . Paikassa järjestetään myös kesäleirejä, joista löytyy lisätietoa täältä: http://www.observatorio.fi/Tapahtumia/kesaleirit.html.
Kotona 3-vuotias halusi askarrella oman kaukoputken. Tämä on tehty muovikupista, wc-paperirullasta, foliopaperista ja muutamista koristeista.
Lastensilmin 