Vuosi on vaihtunut!

Happy new year! Gott nytt år! gelukkige nuwe jaar! Gëzuar Vitin e Ri! xoşbəxt yeni il! Urte berri zoriontsu! feliz año nuevo! ευτυχισμένο το νέο έτος! laimīgu Jauno gadu! Godt Nyttår! С Новым Годом! head uut aastat! Käytin näissä vieraammissa kielissä apuna google-kääntäjää eli jos jotakin ihan asiatonta sattuisi lukemaan ei ole tarkoituksellista :)!

(kuva weheartit.com)

Rakettien räiskeessä

Maailmanloppu jäi jälleen tulematta ja uusi vuosi on taas pian täällä – itse asiassa osissa maailmaa vuosi on jo ehtinyt vaihtua ja täälläkin raketit paukkuvat jo sitä rataa, että välillä tuntuu, onko maailmanloppu sittenkin tulossa.

Tapasin tänään erään ulkomaalaisen tuttavani, joka päivitteli, kuinka Suomessa raketteja ammutaan ulkona – hänen maassaan ne ovat kiellettyjä tavalliselle kansalaiselle ja hän oli aiemmin ihastellut raketteja vain tv:n välityksellä. Olin aika yllättynyt! Joskus sitä huomaa, että vaikka kuinka kuvittelisi tietävänsä vieraista kulttuureista, on omat tiedot kuitenkin kuin pisara valtameressä.

Omat lapseni eivät onneksi hingu raketteja ampumaan – itseasiassa tyttö jopa hieman pelkää niitä – pienempänä vaati päästä kotiin kesken rakettien ampumisen ja oli koko yön aivan levoton pelästyttyään raketteja. Olen myös tavannut koiran, joka tarvitsi Diapam-lääkityksen rakettien takia. Täytyyhän se myöntää, että kauniitahan raketit ovat, mutta silti hieman pelottaa, paljonko lapsia ja nuoria on taas tänään paikattavana ensiavussa rakettien räjähdettyä hieman erilailla kuin oli ajateltu. Olenko liian masentava miettiessäni tällaisia näin uuden vuoden kynnyksellä?! Muistattehan ainakin ne suojalasit! Jookos!

Muutoin odotan ensi vuoden uusia haasteita jo innolla! Tämän vuoden otin vastaan pikkuinen vauvan alku mahassa ja nyt tämän tulevan vuoden suloinen käärö sylissä. Tämä vuosi meni ensin valtaisan pahoinvoinnin ja väsymyksen ja sittemmin uuden tulokkaan ihastelussa. Tänä vuonna tapahtui toisaalta niin vähän, mutta toisaalta valtavan paljon. Valokuva-albumistamme huomaa, että sattuneesta syystä tänä vuonna emme juurikaan matkustelleet ja muutkin riennot jäivät vähemmälle – toisaalta tällainen rauhoittumisen vuosi tuli tarpeeseen valtavien työkiireiden jälkeen!

Mitään varsinaisia uuden vuoden lupauksia en ole tehnyt – oletteko te?

Mukavaa vuotta 2013!

(kuva weheartit.com)

Toivon sinulle
Riittävästi onnellisuutta
pysyäksesi iloisena,
Riittävästi koettelemuksia
pysyäksesi vahvana,
Riittävästi surua
pysyäksesi inhimillisenä,
Riittävästi menestystä
luottaaksesi itseesi,
Riittävästi terveyttä
voidaksesi työskennellä,
Riittävästi innostusta
pyrkiäksesi eteenpäin,
Riittävästi päättäväisyyttä
tekemään tästä päivästä
paremman kuin eilinen.

(Teksti ei ole omani, mutten löytänyt alkuperäistä kirjoittajaa. Halusin kuitenkin jakaa kanssanne nämä kauniit ajatukset, jotka sopivat mielestäni uuden vuoden alkuun.)

Ihana tarina äidinrakkaudesta

Olen kuullut vuosia sitten erään ihanan tarinan äidinrakkaudesta. Kaivoin sen nyt netin syövereistä, koska halusin jakaa tekstin kanssanne. Teksti löytyy englanninkielisenä täältä:
http://lang-8.com/109061/journals/369169/The-mother-story-that-made-everyone-cries .

Vapaasti suomennettuna:

”Poika kertoo: Äidilläni oli vain yksi silmä. Vihasin häntä todella paljon, koska hän oli niin oudon näköinen. Hän työskenteli kokkina samassa koulussa, jossa minä opiskelin, elättääkseen perhettämme. Yhtenä päivänä, jolloin olin koulussa, hän tuli tarkistamaan, että olin kunnossa. Häpesin todella paljon. ”Miten hän voi tehdä minulle näin?”, ajattelin. En ollut huomaavinaanikaan häntä. Katsoin vain häntä vihaisesti ja juoksin pois. Seuraavana päivänä yksi opiskelijoista tuli luokseni ja sanoi:”Oi! Äidilläsi on vain yksi silmä!” Tuona hetkenä toivoin, että voisin piiloutua maan alle. Toivoin, että äitini katoaisi elämästäni ikiajoiksi.

Päivää myöhemmin menin hänen luokseen ollen todella raivoissani hänelle. Sanoin hänelle:” Saat minut näyttämään idiootilta! Miksi et kuole?!” Hän ei vastannut. En koskaan miettinyt kahdesti, mitä sanoin hänelle enkä koskaan epäröinyt olla hänelle ilkeä, koska olin todella vihainen hänelle. En todella välittänyt hänen tunteistaaan. Halusin vain lähteä kotoa. Opiskelin todella kovasti, jotta sain opiskelupaikan Singaporesta. Lopulta pääsin sinne, opiskelin, menin naimisiin, ostin talon, sain omia lapsia ja olin todella tyytyväinen ja onnellinen elämässäni.

Yhtenä päivänä äitini tuli vierailemaan luokseni. Hän ei ollut nähnyt minua vuosiin eikä ollut edes tavannut vielä lapsenlapsiaan. Kun hän seisoi ovella, lapseni nauroivat hänelle. ”Kuinka kehtaat tulla kotiini ja pelotella lapsiani?!”, huusin hänelle, ”Lähde heti pois täältä!”. ”Olen pahoillani, minun on täytynyt saada väärä osoite”, hän vastasi hiljaa. Sitten hän katosi enkä koskaan enää kuullut hänestä.

Eräänä päivänä sain kirjeen koulustani, jossa minut kutsuttiin koulun vuosikokoukseen. Valehtelin vaimolleni ja sanoin hänelle, että menen liikematkalle. Tapaamisen jälkeen menin vanhaan kotiini, taloon, jossa vartuin, ainoastaan uteliaisuudesta. Naapurit kertoivat minulle, että äitini oli kuollut. En tosiaankaan välittänyt, en edes vuodattanut ainoatakaan kyyneltä. Sitten he antoivat minulle kirjeen äidiltäni.

Rakas poikani,
Ajattelen sinua koko ajan. Olen pahoillani, että tulin Singaporeen ja pelästytin lapsesi. Olin todella onnellinen, kun kuulin, että olet tulossa koulun vuosikokoukseen. Pelkään, etten voi tulla sinua tapaamaan, koska en pääse edes ylös sängystä. Olen pahoillani, että aiheutin sinulle häpeää koko elämäsi ajan, mutta kun olit lapsi, jouduit onnettomuuteen ja menetit yhden silmäsi ja äitinä en voinut antaa sinun kasvaa yksisilmäisenä. Joten annoin sinulle omani. Olin todella onnellinen ja ylpeä siitä, että poikani voi nähdä maailman minun omilla silmilläni.

Rakkaudella
Sinun äitisi.”

Tervetuloa uuteen blogiini pohdiskelemaan äitiyteen ja lapsuuteen liittyviä asioita

Olen aina pitänyt paljon lapsista ja viihdyn juuri lasten parissa paljon paremmin kuin useimpien aikuisten. Ehkäpä jonkinlainen lapsenmieli ei ole kokonaan kadonnut minusta, vaikka olenkin jo reilu kolmikymppinen. Tämä lasten parissa viihtyminen sai minut aikoinaan opiskelemaan lastentarhanopettajaksi ja myös toivomaan itselleni suurta perhettä. Tällä hetkellä olen kahden nuorimmaisen lapseni kanssa äitiyslomalla – kaikenkaikkiaan perheeseeni kuuluu 4-kuukauden ikäinen vauva, 3-vuotias uhmis sekä 8- ja 11-vuotiaat koululaiset. Olenkin mielestäni onnekas, kun saan seurata läheltä näin eri-ikäisten lasten kasvua ja kehitystä – vauhtia ei arjestamme puutu! Lasten silmin näkee maailman kauneuden usein pienissäkin asioissa!

Olen nyt äitiyslomalla lukenut paljon erilaisia blogeja, mistä sain idean oman blogin aloittamiseen – olenhan aina pitänyt myös lukemisesta ja kirjoittamisesta. Blogin punaiseksi langaksi suunnittelin äitiyteen ja lapsuuteen liittyviä asioita. Ajattelin mm. kertoa arki-iltojemme askarteluista ja ideoista, mitä lapsiperheet voivat tehdä ja harrastaa pienelläkin rahalla. Luultavasti tulen myös kertomaan vanhimman lapseni kilpaurheilusta ja siitä, mitä tällainen harrastus vaatii koko perheeltä. Olemme myös intohimoisia maailman matkaajia ja yhtenä blogini teemana saattaa olla myös matkavinkit suurperheille. No, katsotaan, mihin suuntaan blogini kehittyy :).