3

Pukukoodimoka

(Video: Youtube / Beauty By Chai)

Mistä huomaa, ettemme ehkä olekaan aivan niin sopeutuneita Algeriaan kuin saatamme toisinaan luulla ja ettemme kenties tunnekaan maan kulttuuria aivan niin hyvin kuin voisi jo kuvitella? Viimeistään huomasimme tämän saavuttuamme erääseen juhlaan tavallisissa kesämekoissamme ja -kengissämme muiden vieraiden oltua pukeutuneena toinen toistaan kauniimpiin juhla-asuihin – eikä ainoastaan yhteen juhla-asuun, vaan suuri osa vieraista vieläpä vaihtoi asua kesken juhlan useampaan kertaan. Huomasin piilottelevani kesäsandaalejani pitkän maksimekkoni helmojen suojissa muiden juhlijoiden kävellessä sellaisilla piikkikoroilla, etten kieltämättä taitaisi pysyä sellaisilla edes pystyssä ja väkertäväni pikapikaa hieman juhlavampaa kampausta tytön hiuksiin. Hieman kärjistetysti sanottuna erosimme joukosta lähes yhtä paljon kuin farkuissa ja T-paidassa itsenäisyyspäivän linnanjuhlaan osallistuva vieras tai samaisissa vaatteissa lukion vanhojen tansseihin osallistuva lukiolainen. Youtube sai tällä kertaa auttaa kertomaan teille hieman siitä, minkä tyylisiä vaatteita juhlassa oli – sillä vaikka otimme juhlan aikana toki kuvia, en mielelläni jaa kuvia sellaisista ihmisistä, joiden en usko haluavan esiintyä netissä juhlavaatteissaan.  Lue loppuun

Advertisement
2

Ensimmäistä kertaa algerialaisissa häissä sekä passin hankinnan valmistelua

Sain kutsun samassa kylässä asuvan perheen tyttären häihin. Olen ennenkin saanut kutsuja algerialaisiin häihin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääsin osallistumaan. Otin kaksi keskimmäistä lasta mukaani ja lähdin hieman jännittyneenä juhliin. Tyttö hävisi pian juhlapaikalle päästyämme leikkimään löytämiensä tuttujen tyttöjen kanssa. Vain 4-vuotias jäi pitämään minulle seuraa. Hän on vieraassa seurassa tosi ujo ja usein kaikki hämmästelevät, kuinka hiljaa ja nätisti hän istuu vieressäni. Kotona samasta pojasta kuoriutuu vilkas ja omapäinenkin pikkupoika, mutta joskus kylässä ujoudesta on etuakin, kun voin aivan rauhassa keskustella muiden vieraiden kanssa.

Pian meidät ohjattiin pöytään, jossa tarjoiltiin couscousia ja limsaa. Löysin mukavia keskustelukumppaneita, jotka selostivat minulle, joka olin hieman pyörällä päästäni, häiden kulkua. Nuori tyttö kertoi, että algerialaisilla morsiamilla on usein 7-8, jopa 10 erilaista juhlapukua. Algeriassa on 48 maakuntaa ja usein morsiamet pyrkivät valitsemaan eri maakuntien perinteisiä pukuja. Viimeinen puku on usein valkoinen – aikalailla samanlainen kuin mihin olemme Euroopassa tottuneet. Hän kertoi myös, että kyseiset juhlat, joihin osallistuin, olivat nimenomaan morsiamen perheen kotona pidettävät juhlat, joissa morsian ei ainakaan tällä kertaa vaihtanut kaikkia pukuja. Seuraavana päivänä olisivat vuorossa sulhasen kotona pidettävät juhlat, joita varten morsian menisi kampaajalle ja joissa hän esittelisi kaikki pukunsa.

Juhlissa, joihin minä osallistuin morsiamella oli kaunis pinkki-kultainen kaftaani. Myös vieraat olivat pukeutuneet toinen toistaan kauniimpiin pukuihin ja koruihin! Minä en yleensä meikkaa, mutta tällä kertaa tyttö sanoi kotona ennen lähtöämme, että minun pitäisi laittaa edes vähän meikkiä, etten näyttäisi ihan valkoiselta. No, laitoinkin pikkuisen meikkiä juhlan kunniaksi, mutta taisin siltikin erottua joukosta; suuri osa vieraista sekä morsian oli nimittäin erittäin voimakkaasti meikattuja. Itselläni on joskus vaikeuksia tunnistaa morsianta kuvista voimakkaan meikin vuoksi. Mielestäni meikillä on usein aikaansaatu lähes nukkemainen vaikutelma. Algerialaisille naisille hääpäivä tuntuu olevan erittäin tärkeä päivä! Monessa kyläpaikassa minulle on esitelty kansiota, johon on koottu juhlan aikana otettuja kuvia. Häät ovat täällä usein myös erittäin kalliit suhteutettuna maan hinta- ja tulotasoon! Häitä ja morsiamelle annettavia lahjoja varten saatetaan säästää vuosia.

Myöhemmin vanhin ja nuorin poika osallistuivat vielä talon alakerrassa järjestettyyn miesten juhlaan isänsä kanssa. Kaikki pääsivät siis juhlimaan!

En ottanut juhlissa kuvia, koska en ollut morsiamen lähipiiriä eikä kuvaaminen tuntunut luontevalta. Kokosin kuitenkin Pinterestiin taulun algerialaisista häistä; muutamia kuvia tunnelmaan pääsemiseksi. Taulu löytyy täältä: http://www.pinterest.com/lastensilmin/algerian-wedding/. Olen nyt aika koukuttunut Pinterestiin, kuten ehkä huomaatte… Olin itseasiassa käyttänyt Pinterestia jo pitkään ennen kuin päätin luoda sinne oman käyttäjätunnuksen ja tauluja. Omissa tauluissa löytämäni kivat kuvat ja ideat säilyvät  helposti inspiraation lähteinä tai myöhemmin käytettävinä ideoina.

Kuitenkin jotkin tekijänoikeuksiin liittyvät jutut epäilyttivät, ja epäilyttävät edelleen. Tein itse sellaisen periaatepäätöksen, etten pinnaa kuvia muiden sivuilta, tai ainakaan sellaisilta sivuilta, joissa ei ole Pinterest-nappia (mielestäni Pinterest -napilla kuvien ottaja antaa luvan kuvien jakamiseen Pinterestissa); pinnaan vain Pinterestissä jo olemassa olevia kuvia tai omia, itse ottamiani kuvia. Itse ottamiani kuvia en myöskään voi kovin paljon pinnata, ensinnäkin, koska otokseni eivät useinkaan ole kovin laadukkaita ja toiseksi, koska blogini on suomenkielinen eikä siksi avaudu valtaosalle Pinterestin käyttäjistä. Lisäsin kuitenkin muutaman itse ottamani kuvan, joiden ajattelin avautuvan ilman yhteistä kieltäkin (lähinnä maisemakuvia). Minua ei haittaisi, jos joku löytäisi ottamistani kuvista pinnaamisen arvoisia kuvia, mutta toisaalta taas on olemassa esimerkiksi ammattikuvaajia, joiden elinkeinolle voi olla haittaa siitä, että heidän kuviaan käytetään luvatta. Toisaalta mietin sitäkin, että Pinterestiin pinnatut kuvat toimivat usein ikäänkuin ilmaisina mainoksina johdattaessaan sivuille, joista kuva on otettu.

Päätin myös, etten lisää tauluja suoraan tänne blogini sivuille, vaikka ne kaunistaisivatkin kirjoituksia kovasti. Miten te muut bloggarit suhtaudutte Pinterestin käyttöön? Olenko ihan hakoteillä?

Olemme pohtineet tekijänoikeuksia täällä Algeriassa enemmänkin. Täällä kun monet tuotteista ovat selvästi piraattituotteita. Esimerkiksi Angry Birds -tuotteita löytyy vaikka millä mitalla, mutten usko, että kovinkaan monesta tuotteesta menee ropoja Rovion pussiin. Miten selittää lapsille, että täällä ei pitäisi ostaa Angry birds -tuotteita, vaikka ne ovat paljon halvempiakin kuin Suomessa, ja vaikka toisaalta Suomessa olemme niitä ostaneet?

No sitten vallan toiseen aiheeseen, nimittäin passin hankintaan… Meillä on vähän hassu tilanne sikäli, että lapset pääsevät Algeriaan ilman viisumia matkustaessaan isänsä kanssa. Miehellä on siis sekä Suomen että Algerian kansalaisuus ja lasten kuvat ovat hänen algerialaisessa passissaan. Kun lapset matkustavat minun kanssani, he tarvitsevat isältään luvan maasta poistuttaessa ja viisumin maahan palattaessa. Viimeksi lähtiessäni pienimmän kanssa Suomeen, meiltä kysyttiin lentokentällä, miksei lapsella ole omaa Algerian passia. Päätimme siis aloittaa passien hankkimisen valmistelun. Ensinnäkin tarvitaan valokuvia, ihan niinkuin Suomessakin. Mutta täällä vaaditaan myös verikoe veriryhmän määrittämistä varten. Täällä veriryhmä merkitään muuten ajokorttiinkin! Minulla ei olisi aavistustakaan omasta veriryhmästäni ellen olisi ollut raskaana… Tyttö on ennen pelännyt verikokeita valtavasti, mutta täällä verikoe sujui hienosti. Kaksi vanhinta lasta kehui, että ottaja oli tosi näppärä! Samalla selvisi, että tytöllä on sama veriryhmä kuin minulla ja kahdella vanhimmalla pojalla sama kuin isällään. Pienimmältä koe on vielä ottamatta. Sitten edessä onkin todennäköisesti melkoinen paperisota…