Ihania päiviä rannalla

 

Olimme siinä mielessä ehkä outoja Espanjan matkaajia, ettemme käyneet Espanjassa lainkaan uimassa rannalla. Ajattelimme kuitenkin, että saamme Algeriassa uida mielinmäärin, joten halusimme käyttää Espanjassa viettämämme ajan johonkin aivan muuhun. Algerian yli 1 200 kilometrin rantaviiva tarjoaa lukemattomia kauniita uimarantoja ja olemmekin ehtineet käydä jo monella rannalla ja monenlaisin kokoonpanoin. Tykkään tosi paljon algerialaisesta ”rantakulttuurista” ja ajattelin hieman kertoa miksi.

Muutama ajatus algerialaisten naisten aseman moninaisuudesta

Lennolla Algeriasta Barcelonaan olin ensimmäistä kertaa elämässäni naislentäjän kyydissä – ja vieläpä algerialaisen naisen. Olin salaa tästä todella ylpeä. Kotiin palattuani päätin tarkistaa, työskenteleekö Air Algerialla montakin naislentäjää ja yllätyin, kun huomasinkin, että heitä näyttää olevan paljon enemmän kuin Finnairilla. 

Pinkkejä pikku-ukkoja

Lapset sairastavat tavallisesti melko harvoin, mutta nyt meille on iskenyt vesirokkoepidemia, ”buuzuka”. Ensin sairastui tyttö ja kun vesirokon itämisaika alkoi jo olla melkein äärirajoillaan, ajattelin, että pikkupojat taisivat tällä kertaa taudilta välttyä. Melkein samantien kun oli näin ajatellut, alkoi molempia poikia kutittaa ja iholle alkoi ilmestyä rakkuloita. 

Naistenpäivän kunniaksi: arjen sankareita

 

Monen algerialaisen naisen kunniatehtävä on tarjoilla vieraille kahvia tai teetä koristeellisista astioista.

Naistenpäivän kunniaksi ajattelin kertoa kahdesta nuoresta naisesta, jotka ovat täällä tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen. Ensimmäisen kerran näin heidät pieninä tyttöinä vieraillessani ensimmäistä kertaa Algeriassa noin 16 vuotta sitten. Muistan hämärästi ujot, kiltinoloiset tytöt, jotka eivät oikein uskaltaneet minua lähestyä enkä enää heidät nyt aikuisina tavattuani olisi heitä tunnistanut. He sen sijaan muistivat minut; ensivierailuni Algeriassa oli kuulemma ollut suuri tapaus, jota oli valmisteltu pitkään ja josta puhuttiin kauan. Oli aika mukavaa kuulla tämä näin 16 vuoden jälkeen.

Lapsuusajan haaveita ja tulevaisuuden suunnittelua

Välillä vähän huolissani mietin sitä, kuinka nuorena on jo aika tehdä tulevaisuutta koskevia päätöksiä. Moni vain hieman meidän vanhinta poikaa vanhempi nuori opiskelee täällä jo ammattikoulussa tai on päättänyt, että ammattiurheilu on ”se oma tulevaisuuden juttu”. Tuntuu aika hurjalta, että niin vähäisin elämän eväin tehdään jo päätöksiä, jotka vaikuttavat koko loppuelämään. Aloin näiden pohdintojen myötä miettiä, mistä oikein itse lapsena haaveilin ja miten nämä haaveet ovat näkyneet aikuiselämän päätöksissä, vai ovatko ne näkyneet yhtään mitenkään?