Jes ! Vihdoinkin meillä on taas toimiva nettiyhteys ! Vihjailin blogissa muutamaan kertaan, että olisimme ehkä lähdössä ulkomaille pidemmäksi aikaa. Halusin kertoa asiasta tarkemmin vasta kun se olisi varmaa. Oli jotenkin vaikea uskoa, että todella pääsisimme lähtemään. Mutta nyt olemme täällä – olemme olleet itse asiassa jo lähes kolme viikkoa ! Jotenkin vain saimme kaiken järjestymään ja selvisimme matkasta neljän lapsen ja noin 200 kilon matkatavaroiden kanssa!
Olemme siis Algeriassa. Lensimme tänne Barcelonan kautta. Barcelonassa vietimme mukavan päivän ja kävimme muun muassa katsomassa FC Barcelonan kotikenttää – pitihän poikien se nähdä! Barcelonassa jouduimme vielä vaihtamaan lentokenttääkin, kun Algeriaan lähtevä kone lähti eri kentältä kuin minne Suomesta tullut kone meidät jätti. Raahasimme siis lapset ja matkatavarat bussiin ja köröttelimme toiselle kentälle, jossa raahasimme suurimman osan matkatavaroista tavarasäilytykseen, jotta pääsimme piipahtamaan Barcelonassa.
Kävimme Barcelonassa myös torilla, jossa lapset innostuivat kuvaamaan kaikkea ihanan värikästä sekä muutamia hurjiakin juttuja. Valitettavasti nettiyhteys ei nyt suostunut lataamaan kuvia, joten tästä tulee tylsän kuvaton postaus. Toivon, että voin palata asiaan kuvien kera. Barcelonassa oli myös hauskoja ”ihmispatsaita”, jotka viihdyttivät ohikulkijoita. Jälleen kuva kertoisi enemmän kuin tuhat sanaa… Samantapaisia ”patsaita” olen nähnyt muun muassa Saksassa ja Hollannissa, mutta Suomessa en ole näitä nähnyt. Tosin taiteiden yössä oli yksi hieman samantapainen viritelmä; Supermieheksi pukeutunut mies, joka keikkui trapetsilla.
Tästä kaikesta johtuen blogin kirjoittamisessakin on ollut taukoa. Olen muutamia kertoja päässyt täällä nettiin nettikahvilassa ja tuttavan koneella, muttei ole ollut oikein sellaista omaa rauhaa syventyä blogin kirjoittamiseen. Nyt tuntuu, että kirjoitettavaa olisi jo vaikka kirjan verran! Niin paljon olemme jo ehtineet nähdä ja kokea. Ja niin paljon kaikki näkemämme ja kokemamme on herättänyt ajatuksia.
Nyt varmasti moni ihmettelee ”erikoista” matkakohdettamme. Olen jättänyt blogissani kertomatta, että mieheni on Algeriasta kotoisin. Ajattelin ensin, että jättäisin koko monikulttuurisuuden sekä kaksikielisyyden blogini ulkopuolelle. Nämä ovat teemoja, joita olen käsitellyt niin usein 15-vuotisen avioliittomme aikana ja joista on tavallaan tullut niin itsestäänselvä osa arkeamme, että ajattelin ensin blogissani keskittyä aivan toisenlaisiin aiheisiin. Mutta koska kaksikulttuurisuus on niin kiinteä osa elämäämme, näyttää olevan välttämätöntä kertoa taustastamme hieman lisää, jos haluan jatkaa blogin kirjoittamista myös täällä ollessani. Ja haluan kyllä jatkaa – blogi on oma henkireikäni.
Blogi saattaa jatkossakin tosin päivittyä aikaisempaa hitaampaan tahtiin ja sen aihepiiri saattaa sattuneesta syystä hieman vaihtua . Olen nimittäin aikamoisen täystyöllistetty tällä hetkellä: opetan kahta vanhinta lasta kotona ja yritän opiskella myös itse. Samaan aikaan meillä on keskeneräinen talonrakennusprojekti meneillään. Onneksi pidän haasteista!
Asumme tällä hetkellä jo omassa kodissa; keskeneräisessä ylimmässä kerroksessa työmiesten viimeistellessä alempaa kerrosta. Taloa on rakennettu pikkuhiljaa ja se on ollut meidän kaikkien yhteinen unelma. On jännää nähdä, miten talo valmistuu vähä vähältä.
Pidän tosi paljon talon joistakin yksityiskohdista, kuten katon koristeista sekä parvekkeista, mutta osa on taas makuuni hieman liiankin värikästä. Esimerkkinä voisin mainita vaikka kylpyhuoneen laatoituksen, jota paikalliset ovat kehuneet kovasti, mutta joka on omaan makuuni aivan liian värikäs ja suurikuvioinen. Mutta eiköhän kylpyhuoneestakin hyvä tule mukaan ottamillani valkoisilla tekstiileillä…
Vaikka talo on varta vasten meille rakennettu, en ole voinut pitkän välimatkan takia vaikuttaa sen kaikkiin yksityiskohtiin. Onneksi en ole niin kovin tarkka tuollaisista asioista ja onneksi talon yleistunnelma on mielestäni tosi hyvä – heti ensimmäistä kertaa sisään astuessani se tuntui kodikkaalta. Vaikea selittää, mutta ehkä tiedätte tuon tunteen!
Tässä on yksi suuri kulttuuriero Suomen ja Algerian välillä: tyypillinen suomalainen sisustus on skandinaavisen yksinkertaista ja usein melko väritöntä, algerialainen taas mahtipontista ja usein todella värikästä. Olen joskus miettinyt, johtuuko tämä osittain myös luonnosta, joka ympäröi meitä. Esimerkiksi eläinmuseossa ero Afrikan ja Suomen eläimistön välillä on huomattava: monet afrikkalaiset eläimet ovat kirjavan värikkäitä, kun taas suomalaiset ovat usein haalean värittömiä. Suomessa punatulkku näyttää tosi värikkäältä, mutta täällä se näyttäisi melkoisen värittömältä ja hailakalta. Saman ilmiön voi nähdä myös vaikkapa Sea Lifessa. Trooppiset kalat ihastuttavat värikkyydellään, kun taas Suomen osastolla kalat ovat aika värittömiä. Kaikkea sitä tuleekin pohdittua… Oma kotimme on jotakin näiden kahden ääripään väliltä.
Lapset, erityisesti pojat, ovat viihtyneet valtavan hyvin. Vanhin poika on käynyt Algeriassa monta kertaa aikaisemminkin. Tyttö vain kerran ja pienemmät pojat ovat nyt Algeriassa ensimmäistä kertaa. Minulle tämä on kolmas Algerian matka. Tytöllä oli aluksi hieman sopeutumisvaikeuksia. Luulen sen johtuneen osittain siitä, ettei hän puhu niin hyvin paikallista arabian murretta kuin isoveljensä. Toisaalta tyttö taisi myös kaivata kavereita ja jopa koulua.
Olemme pyrkineet opiskelemaan lasten kanssa suurinpiirtein heidän lukujärjestystensä mukaisesti. Huomasin kuitenkin, että lasten on vaikea keskittyä kotona opiskellessa riittävän pitkään kerrallaan, joten olemme nyt yrittäneet opiskella joka päivä jonkin verran – myös viikonloppuisin. Tytön opettaja laittaa säännöllisin väliajoin viestiä Wilman kautta, missä kohdassa he ovat menossa missäkin aineessa. Osassa olimme viimeksi hieman tytön luokkalaisia edellä, osassa piti hieman kiristää tahtia. Ajattelin jossakin vaiheessa kysäistä myös pojan opettajalta, missä kohdassa he ovat menossa.
Pyrin käyttämään hyödyksi myös esimerkiksi tekemämme retket opetuksessa. Olemme jo ehtineet käydä täällä upeassa kasvitieteellisessä puutarhassa sekä pienessä eläintarhassa. Tyttö kirjoitti retken pohjalta tarinan ja piirsi siihen kuvat. Ajattelin, että näin opiskelusta tulisi hieman mielekkäämpää. Pojan englannin opettaja teki valtavasti lisätyötä antaakseen meille opetusmateriaalia matkalle mukaan! Saimme esimerkiksi kortteja, joissa on aihealueisiin liittyviä kuvia ja sanastoa. Olemme pelanneet korteilla muistipeliä sekä KIM-peliä sekä Aliaksen tyylistä peliä, jossa kerron kuvasta englanniksi ja lapset yrittävät arvata, mitä kuvassa on. Välillä kerroin kuvista suomeksi, jotta vasta englannin opiskelun aloittanut tyttökin voisi paremmin osallistua, ja lapset yrittivät muistaa kuvan sanan englanniksi. Tämä oli hauskaa! Olemme nyt opiskelleet tällä taktiikalla sekä ammatit että lemmikkieläimet.
Toisinaan tosiaan opetan molemmille lapsille samaa asiaa. Kolmannen luokan asioita läpikäydessämme opetus toimii pojalle kertauksena, eikä haittaa, vaikka tyttökin oppisi jo joitakin viidennenkin luokan asioita. Olen itse aloittanut opintieni pienessä kyläkoulussa, jossa opettaja opetti 1-2-luokkalaisia ja 3-6-luokkalaisia samassa luokkahuoneessa enkä koe, että tuosta olisi ollut mitään haittaa. Tosin opettaja oli tosi taitava ja kokenut!
Tiedättekö muuten Kulkuri-koulun, jonka kautta voi saada opetusta netin kautta? Mekin ajattelimme ottaa ensin ainakin joitakin kursseja lapsille tuota kautta, mutta totesimme palvelun aika kalliiksi kahdelle lapselle, joten kokeilemme ainakin alkuun opiskelua ainoastaan minun johdollani.
Jo nyt Algeria tuntuu melkoiselta vastakohtien maalta; osa algerialaisista asuu melkoisissa miljoona-villoissa – välillä täytyy oikein hieraista silmiä, kun kävelee tuollaisten villojen ohi. Osa väestöstä taas on köyhää. Paikka paikoin asuinympäristön ja luonnon roskaaminen häiritsee valtavasti. Luonto täällä on mielestäni tosi kaunista ja on sääli, etteivät ihmiset aina pidä siitä huolta. Toisaalta taas pääkaupungissa on mielestäni yhtä siistiä kuin muissakin suurkaupungeissa. Pääkaupungista löytyy myöskin ostoskeskus, josta saa vaikka mitä. Jos minut olisi yhtäkkiä pudotettu tuohon kauppakeskukseen, en ehkä olisi edes uskonut olevani Algeriassa, vaan olisin luullut olevani Ranskassa. Lapset innostuivat ottamaan kuvia todisteeksi siitä, että Algeriastakin saa Nutellaa ja muita herkkuja – valitettavasti en nyt vain saa niitä tähän liitettyä – kakut olivat nimittäin tosi nättejä! Pienemmissä kunnissa nimittäin ruokatarjonta on vaatimattomampaa, mutta onneksi olen löytänyt hyviä vauvanruokia, muun muassa Nestlea. Tokihan 1-vuotias alkoi jo Suomessa syödä samaa ruokaa kuin mekin, mutta täällä olen halunnut olla alkuun varovainen hänen ruokiensa suhteen. Taaperoille tarkoitettu maitojauhe pulloveteen sekoitettuna on osoittautunut hyväksi vaihtoehdoksi, samoin puurojauhe. Kyseiset tuotteet tuntuvat vain aika kalliilta yleiseen hintatasoon verrattuna. Luulenkin, että osalle paikallisista asukkaista ne ovat liiankin kalliita.
Myös vaipat ovat hyviä, mutta vaippojen ostamisessa saa olla tarkkana ettei tule ostaneeksi ”muovihirvityksiä”, joihin törmäsin kauhukseni jopa Ranskassa. Ulkopuolen materiaali on melkein kuin muovipussin materiaalia. Kokeilin muutaman tuollaisen vaipan 3-vuotiaan ollessa vaippaikäisenä Ranskassa, koska vahingossa ostin niitä paketillisen, mutta kuten epäilinkin, ne aiheuttivat nopeasti kirkuvan punaisen vaippaihottuman. En voinut uskoa, että Ranskassa saisi tuollaisia edes myydä ja nyt samanlaisia näyttää olevan myynnissä täälläkin. Onneksi näin ennen matkalle lähtöä Algerian kanavalla mainoksen algerialaisista Bimbies-vaipoista, jotka ovat siis tosi hyviä. Tyttö tosin totesi, ettei poika voi käyttää sen nimisiä vaippoja :). On vain hassua, että vaippoja myydään täällä lähinnä vain 10 kappaleen pakkauksissa – meillä kun tuollainen paketti ei kestä kuin parisen päivää. Muutenkin pakkauskoot tuntuvat usein tosi pieniltä, esimerkiksi sipsejä myydään minipusseissa ja vessapaperia parin rullan pusseissa. Löysin tänään yllätyksekseni pienestä putiikista jopa Liberoita ja Pampers on täälläkin ihan yleisesti tunnettu merkki – monet tuntevat sen paremmin kuin Bimbiesit!
Täytyy myöntää, että tällä neljännellä on kestovaippoja tullut käytettyä luvattoman vähän enkä tänne niitä edes raahannut mukaan. Nyt asia on alkanut hieman harmittaa, kun ostimme uuden LG:n pesukoneen. Pidän Suomessakin pyykinpesusta, mutta täällä nautin pyykin ripustamisesta aurinkoiselle parvekkeelle! Ja mikä parasta koneessa on 10 vuoden takuu! Siis todellakin 10 vuoden! Meillä kun on usein Suomessa käynyt niin, että koneet kestävät juurikin sen parin vuoden takuuajan ja sitten ne sanovat työsuhteensa irti. Korjata ei useinkaan kannata, kun uuden koneen saa samaan hintaan tai joskus halvemmallakin. 10 vuoden takuu tuntuu uskomattomalta! Kone myös toimii jotenkin yhteistyössä kännykän kanssa, mutten ole vielä oikein päässyt selville miten. Pitäisi varmaankin alkaa tavailla ohjekirjaa.
Lastensilmin 