huhtikuu | 2013 | Lastensilmin

Olin jo jonkin aikaa miettinyt, miten voisin tehdä itse palapelejä haluamastani aiheesta. Valokuvaliikkeiden omat olivat tähän tarkoitukseen liian kalliita. Sattumalta löysin idean Kaunis pieni elämä -blogista, täältä: http://kaunispienielama.blogspot.fi/2013/04/pihalla.html . Kiitos Anne kivasta ideasta!

Itse käytin palapelin tekemiseen PhotoFiltre7-kuvanmuokkausohjelmaa, jonka voi ladata ilmaiseksi täältä: http://photofiltre.en.softonic.com/ . Poika valitsi ensimmäisen palapelin kuvaksi krokotiili-värityskuvan. Talletin kuvan ja avasin sen PhotoFiltre7-kuvanmuokkausohjelmassa. Tämän jälkeen valitsin yksinkertaisesti ”filter”, sitten ”stylize” ja lopuksi ”puzzle”. Tulostin kuvan ( painoin vielä ”fit to page”, jotta sain kuvasta sopivan kokoisen) suoraan kartongille ja väritimme sen yhdessä pojan kanssa. Tämän jälkeen leikkasin palaset. Ja sitten kokoamaan!

Kartonki olisi saanut olla hieman paksumpaa, jotta kokoaminen olisi ollut helpompaa, mutta onnistui näinkin. Hieman mietin sitäkin, kuinka paksun kartongin uskaltaa printteriin laittaa…

Tällä tavalla voi tehdä palapelejä vaikka mistä aiheesta. Jos omistaa skannerin, voi skannata lasten omia piirroksiakin palapeleiksi.

Olen alkanut kiinnostua aikaisempaa enemmän Montessori-menetelmästä. Opiskeluaikoina asiaa sivuttiin, mutta ensinnäkin noista ajoista on jo luvattoman kauan ja toisekseen emme perehtyneet aiheeseen kovin syvällisesti. Kävimme kuitenkin tutustumassa sekä Steiner- että Montessori-päiväkoteihin. Pidin jo tuolloin joistakin Montessori-päiväkodissa näkemistäni opettavaisista leluista, mutta jäin kuitenkin kaipaamaan myös lasten oman luovuuden tukemista.

Lainasin pari päivää sitten kirjastosta kirjan ”Auta minua tekemään itse, Montessori-menetelmän sovelluksia” (Parkkonen Helena, WSOY, 1991). Sain kirjan tänään luettua ja täytyy sanoa, että se sisälsi mielenkiintoisia ajatuksia!

Kirjan takakannesta kopioitu teksti:

” Italialainen lääkäri ja pedagogi Maria Montessori (1870-1952) oli kasvatus- ja opetusmenetelmien suunnannäyttäjä. Helena Parkkonen on perehtynyt hänen ajatuksiinsa ja soveltanut niitä omassa työssään. Kirja tutustuttaa lukijan Montessori-menetelmään ja antaa vanhemmille ja opettajille ohjeita miten soveltaa sitä käytännön työskentelyssä alle kouluikäisten lasten kanssa. Tekijä painottaa erityisesti kahta periaatetta, jotka luovat pohjan hedelmälliselle montessorityöskentelylle: lapsen herkkyyskausien ratkaisevaa merkitystä – oppimisen aikataulun määrää ennen kaikkea lapsi – ja sitä, että lapsi haluaa tehdä itse. Aikuisen tehtäväksi jää auttaa lasta poistamalla turhat esteet ja tekemällä hänen omaehtoinen työskentelynsä mahdolliseksi kulloisellekin herkkyyskaudelle ominaisella tavalla. Kirja täydentää merkittävästi montessorityöskentelyssä tarpeellista oppimateriaalia, jota on ollut vain niukalti saaavissa suomen kielellä.”

Joitakin kirjan pääajatuksia (itseäni kiinnosti erityisesti n.3-vuotiaan kehitys):

– Pääperiaate käyttäytymisen ohjauksessa on, että toisen ihmisen oikeuksia ja ympäristöä on kunnioitettava.

– Jos jonkin taidon oppimisen herkkyyskausi jää käyttämättä, saattaa saman asian oppiminen myöhemmin tuottaa suuria vaikeuksia. Herkkyyskautena se olisi ollut mahdollista oppia ”kuin itsestään”.

– Lapsi käy läpi kaikki merkittävät herkkyyskaudet ennen seitsemättä ikävuottaan.

– Maria Montessorin mielestä koti on paras paikka alle 3-vuotiaalle lapselle, mutta kun lapsi lähestyy kolmen vuoden ikää, hän siirtyy kehityksessään vaiheeseen, jossa hän haluaa liittyä muiden lasten joukkoon.

-Noin kolmen vuoden iässä lapsi on tullut vaiheeseen, jolloin hän on valmis ja halukas ohjattuun työskentelyyn.

– 3-6-vuotias elää kehitysjaksoa, jonka erityisiä herkkyyskausia ovat:

kielen omaksuminen ja luominen

itsenäiset liikkeet ja niiden koordinaatio

järjestys

aistien hienosäätö

hyvien tapojen oppiminen

kirjoittaman ja lukemaan oppiminen, kiinnostus matemaattiseen työskentelyyn herää.

Monet näistä asioista sopivat omaan 3-vuotiaaseemme! Hän on viime aikoina kiinnostunut tosi paljon kirjaimista! Olen tehnyt joitakin kirjainpelejä ja viime viikolla löysimme Itäkeskuksen Tiger-kaupasta hänelle aakkos-muistipelin. Olin ennen ajatellut, että Tiger olisi lähinnä krääsäkauppa, enkä ollut siellä aikaisemmin käynytkään, mutta eräs ystäväni vinkkasi, että siellä voi tehdä löytöjä. Ja nyt teimme! Olin hieman yllättynyt, kun poika itse valitsi nimenomaan aakkospelin eikä halunnut palloa, jota tarjosin! Hän oli pelistä niin iloinen, että kantoi sitä sylissään ympäri Itäkeskusta niin tyytyväisen näköisenä, että eräs ohikulkija kysyi pojalta: ”Mitä olet oikein saanut?”. Peli maksoi 3 euroa ja kortit ovat yllättävän vahvoja. Tosin muutama ylimääräinenkin kirjain löytyi… Onkos tällaisia tanskan kielessä?

Näillä on jo ehditty pelata monesti!

Poika myös ”kirjoitteli” puukirjaimilla mallin mukaan…

Suomenkielisiä kuvakortteja jne. on muuten helppo tehdä Papunetin kuvatyökalulla, joka löytyy täältä: http://papunet.net/tietoa/kuvatyokalu/fi . Kuvien ovi ja ikkuna on printattu tuolta.

Montessoriluokissa kirjaimet on usein järjestetty siististi tällaisiin laatikoihin. (Kuva kirjan kannesta)

Konsonantit ja vokaalit voi maalata erivärisiksi, jolloin lapsen on paljon kirjaimia käsiteltyään myöhemmin helpompi muistaa, mitkä kirjaimista olivatkaan konsonantteja ja mitkä vokaaleja. Aikamoinen viisaus tämäkin – lapsi oppii asian kuin huomaamattaan – varsinkin, jos on kovin visuaalinen!

Meidän kirjaimiamme en ole vielä maalannut…

Kokeilimme myös puukirjainten pinnalla, miltä tuntuu kirjoittaa kirjain sormella. Montessoriluokissa käytetään usein hiekkapaperikirjaimia ko. tarkoitukseen.

Opetettaessa uutta nimistöä tai käsitteitä käytetään Montessori-menetelmänä usein kolmivaiheopetusta, mikä kuulosti myös hyvin järkeenkäyvältä ja yksinkertaiselta:

Ensin nimetään asia tai esine: ”Tämä on…”

Toisessa vaiheessa pyydetään valitsemaan oikea vaihtoehto: ”Mikä näistä on…?”

Kolmannessa vaiheessa pyydetään nimeämään asia tai esine: ”Mikä tämä on?”

Niin ja tärkeä asia kirjaimista (jota sovelletaan Suomessa kouluissakin): Jo pienelle lapselle kirjaimet tulisi esitellä äänteinä – siis esim. ”k” EI ”koo”, jos lapsi oppii kirjaimet ”pitkinä” esim. ”aa”, ”koo” jne., hänen on myöhemmin vaikeampaa oppia lukemaan, kuin lapsen, joka on oppinut kirjaimet äänteinä!

Kokeilimme 3-vuotiaan kanssa myös erilaisia kaato- ja mittaustehtäviä..

… ensimmäiseksi otin kaksi samanlaista kuppia, joista toiseen laitoin riisiä. Poika harjoitteli kaatamista kaatamalla riisiä kupista toiseen. Tavoitteena oli, ettei ainoakaan riisinjyvä putoaisi pöydälle.

Tämän jälkeen sama harjoitus vedellä. Tarkoituksena on, että lapsi osaisi myöhemmin itsenäisesti kaataa itselleen maitoa tai mehua.

Poika harjoitteli myös siirtämään riisinjyviä lautaselta toiselle lusikan avulla.

Tämän jälkeen kokeilimme mittaamista. Otin pöydälle vettä kattilassa, kaksi erimallista desin mittaa sekä juomalasin. Ensin poika mittasi toisen desin mitan täyteen vettä ja kaatoi sen toiseen. Poika huomasi, että molempiin mahtui yhtä paljon vettä, vaikka mitat näyttivät erilaisilta. Tämän jälkeen poika mittasi, kuinka monta desilitraa vettä hän voi kaataa juomalasiin. Samoin hän kokeili, montako desilitraa vettä hän voi kaataa tyhjään maitotölkkiin. Kerroin hänelle, että maitotölkkiin mahtuu vettä litran verran. Desilitroja sinne mahtui 10. Poika hoksasi, että 10 desilitraa ja yksi litra on yhtä paljon.

Aikuisista tällaiset tehtävät voivat kuulostaa tylsiltä, mutta poika innostui kovin! Hän on monena päivänä pyytänyt saada tehdä tehtäviä uudestaan ja uudestaan! 3-vuotiaan tarmolla hän haluaa oppia tekemään itse!

Montessori kuvaa hyvää ohjaajaa täydelliseksi palvelijaksi sekä tutkijaksi. Täydellinen palvelija on hänen mukaansa seuraavanlainen:

”Hän kunnioittaa työnantajaansa, ei häiritse tätä lörpöttelyllä, ei loukkaa häntä fyysisin huomionosoituksin, kosketuksin, taputteluin tai suukkoja moiskautellen. Hän suorittaa tehtävänsä hiljaisesti tehden sen, mitä häneltä odotetaan. Hän asettaa pöydälle kaiken välttämättömän, kattaa pöydän kauniisti, mutta jos isäntä ei halua syödä, hän ei moiti. Hän ei suinkaan yritä syöttää isäntäänsä väkisin.”

Minulle kirja antoi mielenkiintoista pohdittavaa! Kuvat tosin ovat vanhahtavia.