Onnellista uutta vuotta 2015!

Toivon kaikille lukijoilleni onnellista uutta vuotta 2015! Kiitokset myös kivoista kommenteista ja ajatuksista, joita olette tänäkin vuonna kanssani jakaneet! WordPressilta tuli sähköpostiini mielenkiintoinen blogin vuosiraportti, josta ajattelin kertoa muutaman kivan yksityiskohdan myös täällä blogin puolella.

”The concert hall at the Sydney Opera House holds 2,700 people. This blog was viewed about 45,000 times in 2014. If it were a concert at Sydney Opera House, it would take about 17 sold-out performances for that many people to see it.”

Blogissani siis vierailtiin vuonna 2014 noin 45 000 kertaa. Tiedän, että suuremmille ja suositummille blogeille tämä on pieni määrä, mutta olen itse erittäin iloinen jokaisesta kävijästä! Raportissa mainitaan, että Sydneyn oopperatalon konserttihalliin mahtuu 2700 ihmistä ja vaatisi noin 17 loppuunmyytyä esitystä, jotta sama määrä ihmisiä näkisi esityksen. Mielestäni tämä oli kiva, konkreettinen vertaus.

Eniten vuonna 2014 luettiin postaustani edullisista passikuvista. Toivottavasti tästä on ollut lukijoille hyötyä – me olemme hyödyntäneet tarjousta jo monta kertaa (ja säästäneet melkoisen summan verrattuna valokuvaamoiden hintoihin!). Lukijoita blogissani vieraili kaikkiaan 95 maasta, eniten Suomesta, mutta USA ja Turkki eivät jääneet kauaksi taakse lukijamäärissä. Toivottavasti pysytte matkassa mukana myös vuonna 2015! Allaolevan toivotuksen olen jakanut blogissani aikaisemminkin, mutten oikein osaa ilmaista ajatuksiani paremminkaan, joten toisto ei haitanne:

”Toivon sinulle Riittävästi onnellisuutta pysyäksesi iloisena,

Riittävästi koettelemuksia pysyäksesi vahvana,

Riittävästi surua pysyäksesi inhimillisenä,

Riittävästi menestystä luottaaksesi itseesi,

Riittävästi terveyttä voidaksesi työskennellä,

Riittävästi innostusta pyrkiäksesi eteenpäin,

Riittävästi päättäväisyyttä tekemään tästä päivästä paremman kuin eilinen.”

Talviunilla

Sain opinnot suoritettua; opinnäytetyöseminaaristakin selvisin hyvin, vaikka sitä etukäteen jännitinkin. Tilaisuus oli yllättävän epämuodollinen ja rento! Toista näyttää olevan Algeriassa; löysin nimittäin mielenkiintoisen postauksen nuoresta naisesta, joka juuri valmistui maisteriksi Algeriassa. Hänen seminaarinsa muistuttaa kovasti tilaisuutta, jollaiseksi kuvittelen Suomessa tohtorin väitöstilaisuuden. On aika jännää, että vaikka välillä tuntuu, että Algeriassa vallitsee tietynlainen ”hälläväliä”-kulttuuri, niin joissakin asioissa ollaan siellä paljon muodollisempia kuin täällä. Hyvänä esimerkkinä jo se, että lapseni kutsui ranskan opettajaansa Algeriassa ”Madameksi”, kun taas minä kutsuin lehtoreitani etunimeltä.

Samantien kun sain opinnot ”purkkiin” sairastuin kovaan flunssaan ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Väsynyt olo on jatkunut flunssan selättämisen jälkeenkin. Minulle tämä on hyvin tyypillistä; venyn ja jaksan kun on ”pakko”, mutta kun annan itselleni luvan hengähtää, sairastun helposti flunssaan. Olen myös nukkunut univelkaa takaisin nyt, kun siihen on ollut hetki aikaa ja kun mieskin on ollut auttamassa lastenhoidossa. Onneksi tiedän, että mies pärjää lasten kanssa, vaikka minä torkahtaisinkin vielä hetkiseksi. Tosin vaatevalinnat eivät aina välttämättä ole minun silmissäni kovin mätsääviä eikä ruokakaan aina täysin lautasmallin mukaista, mutta mitä pienistä, nyt on tärkeintä kerätä voimia uuden vuoden uusia haasteita varten!

Lapset ovat nauttineet lumesta! Tänä vuonna tosin Algeriassakin satoi lunta aiheuttaen paikoitellen lumikaaoksen! Pojan kännykällään nappaama kuva on valitettavan pieni, mutta kertonee, kuinka 2-vuotias oli ensi alkuun ”tumput-suorina” näin vahvasti topattuna lunta kummastellessaan.

Askartelukassi on ollut kovassa käytössä ja auttanut rauhan säilyttämisessä täällä kotona. Lapset ovat askarrelleet keskenään toinen toistaan hienompia luomuksia. Tyttö pitää tällä hetkellä erityisesti kuminauhoista, joista voi tehdä käsikoruja. Tätä ennen suosittuja olivat eriväriset ja – muotoiset kuminauhat. Kuminauhoista on siis moneksi!

Tyttö innostui myös ompelemaan itselleen tyynynpäällisen vanhasta vohvelikangaspyyhkeestä. Harmittelin, kun olen hukannut eräässä työharjoittelussa ompelemani vohvelikangasompelu-mallitilkun, mutta onneksi netistä löytyi paljon kauniita ohjeita! Vohvelikangasompelu on jäänyt lapsuudesta mieleen käsityönä, josta minäkin tykkäsin – ehkä siksi, ettei se vaadi kovin paljon käsityötaitoa ja ehkä osittain työn matemaattisen luonteen vuoksi. Meillä on myös syntynyt kivoja paperikasseja Lidlin alelaarista löytämästäni askartelupakkauksesta.

Niin, ja ”4-vuotias” on jo 5-vuotias! Hän täytti viisi itsenäisyyspäivänä, mitä juhlistettiin pienimuotoisesti kera mummin ja papan – ja tietysti herkkujen!

Isäni savustaa kalaa itse rakentamassaan savu-uunissa ja tämä kala on erityisesti mieheni ja kahden vanhimman lapsen mieleen. Isän savustamaa kalaa oli siis tarjolla myös itsenäisyyspäivänä!

Tytön tekemät helpot tähtikoristeet

Ikkunoihin saa helposti tehtyä kauniita tähtiä ikkunamaaleilla! Tässä paketissa erityisen kivaa oli se, että rajausväri on tuollainen kivan värinen perinteisen tylsän mustan sijaan.

Ikkunamaalaushan tehdään niin, että ensin maalataan kuvan ääriviivat läpinäkyvälle muovikalvolle rajausvärillä ja annetaan kuivua. Muovikalvon alle voi sujauttaa mallikuvan, jonka avulla ääriviivat on helppo piirtää. Paketin mukana tuli joitakin mallikuvia, mutta kivoja kuvia löytyy myös esimerkiksi värityskirjoista. Kun ääriviivat on kuivuneet, kuva maalataan ja annetaan taas kuivua. Kun työ on kuivunut se irtoaa kalvosta ja on helppo kiinnittää ikkunaan.

 Keräilin kivoja tähti-askarteluja myös omaan Pinterest-kansioonsa!

Myrskyn jälkeen on poutasää…

Blogi on jäänyt viime aikoina vähemmälle huomiolle monestakin syystä; olen viimeistellyt opinnäytetyötäni sekä kirjoittanut viimeisiä opintoihini liittyviä tehtäviä. Näitä on kirjoiteltu myöhään yöhön asti eikä inspiraatiota – saatika aikaa – blogin kirjoittamiseen ole juuri löytynyt. Lisäksi palasimme juuri Tukholmasta, jossa kävimme koko perheen voimin Algerian suurlähetystössä lasten passien hankkimista varten. Suomesta ei Algerian suurlähetystöä löydy, vaan lähin lähetystö on Ruotsissa. Algeriassa ollaan siirtymässä barometripasseihin, jotka ovat vielä tänä vuonna edullisia, mutta joiden hinta nousee reippaasti ensi vuonna. Tästä syystä katsoimme, että passiasia on parasta hoitaa nyt kuntoon. Tähän asti lapset ovat matkustaneet Euroopassa omilla suomalaisilla passeillaan ja Algeriaan isänsä passilla, jossa on lasten kuvat. Jatkossa lapsilla pitää käsittääkseni olla omat passit. Huono puoli tässä isän passilla matkustamisessa on ollut myös se, että jos lapsi matkustaa kanssani Algeriaan, tarvitsee  hän viisumin, kun taas isänsä kanssa matkustaessaan hän pääsee maahan ilman viisumia.

Lapsille oli järjestetty mukavaa tekemistä laivalla; oli erilaisia kilpailuja, rintamerkkien tekemistä ja pallomeri. Oma matkani kuluikin lähinnä lasten leikkihuoneissa. Lapset löysivät uusia kavereita – jopa yhden algerialais-suomalaisen pikkupojan, jonka kanssa meidän pienimmät pojat tykkäsivät leikkiä. Tukholmassa emme ehtineet juurikaan lähetystöä pidemmälle; toiminta siellä oli algerialaiseen tapaan hidasta. Toisaalta Tukholma ei itseäni enää nykyisin jostakin syystä edes kiinnosta matkailumielessä, vaikka nuorempana jopa haaveilin joskus siellä asuvani. Nykyisin tuntuu, että Helsingistä löytyy esimerkiksi lähes kaikki samat liikkeet kuin Tukholmastakin, mutta vain sillä erolla, että Helsingissä tiedän paremmin mistä mitäkin etsiä ja missä on ajankohtaisia tarjouksia. Tosin Junibackeniin olisin halunnut mennä, jos aikaa olisi ollut enemmän. Kävimme siellä kahden vanhimman lapsen ollessa pieniä ja pidimme paikasta tosi paljon! Varsinkin satujuna oli hieno kokemus aikuisellekin! Paikka näyttää muuttuneen paljon sitten viime käyntimme, mutta kivalta se näyttää edelleen.

Jo menomatkalla Tukholmaan oli tuulista, mutta paluumatkalla osuimme kunnon myrskyyn Ahvenanmaan jälkeen. Laskeskelin, että olen matkustanut laivalla noin 100 kertaa enkä kyllä ole koskaan aikaisemmin ollut tällaisessa myräkässä! Onneksi lastenohjaaja kertoi, että matkaamme suoraan myrskyn silmään Ahvenanmaan jälkeen, jolloin tiesin valmistautua. ”Myrskyn jälkeen on poutasää”, hän lauleli. Meillähän pienin on ajoittain kärsinyt matkapahoinvoinnista ja mietin, miten selviää, jos laiva keinuu kovin pahasti. Yllättävää kyllä, olen huomannut, että jos hän nukkuu, ei pahoinvointia näytä tulevan, joten laitoin hänet nytkin ajoissa nukkumaan. Eikä kukaan meistä onneksi oksentanut myrskyn heiluttaessa laivaa! Pystyin jopa nukkumaan kun pienin tuhisi vieressäni niin rauhallisena. Nyt olemme taas turvallisesti kotona – tosin poutasäätä taidamme joutua vielä odottamaan!