Tänään päätin taas kokeilla itselleni uutta reseptiä. Makeaa teki mieli eli päätin kokeilla porkkanakakkua. Ohjeen löysin googlettamalla täältä: http://xeniasday.costume.fi/2011/12/17/porkkanakakku/#comment-89562 .
8 annoksen porkkanakakun taikinaan tarvitaan:
2 kananmunaa
1,5 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria (meillä kaapista löytynyttä vanilliinisokeria)
2 dl vehnäjauhoja
3 dl porkkanaraastetta
1 dl öljyä
Xenia, jonka blogista löysin tämän reseptin, kertoi, että alkuperäisen ohjeen mukaan kuorrutteeseen tulee nuo ensin mainitut määrät, mutta hän tekee täytteen kolminkertaisena, koska pitää täytteestä niin paljon. Minäkin pistin tuhdin annoksen kuorrutetta eli tuon kolminkertaisen ohjeen mukaan.
Koristeluun:
Nonparelleja(minä jätin nonparellit pois.)
1. Kuumenna uuni 200 asteeseen.
2. Kuori ja raasta porkkanat.
3. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi.
4. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja siivilöi ne kananmunavaahtoon.
5. Kääntele porkkanaraaste ja öljy varovasti taikinaan.
6. Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan ja paista noin 40 minuuttia ( minä paistoin vain noin 20 minuuttia ilmeisen tehokkaalla uunillamme eli tarkkailkaahan uunejanne!)
7. Anna jäähtyä ja sekoita kuorruteainekset. Levitä kakun päälle ja koristele halutessasi.
Sekoitin myös kuorruteainekset sähkövatkaimella, kun meinasi tulla paakkuja käsin sekoittamalla. Meillä keittiössä hurisee ihanan retro, mummini vanha oranssi sähkövatkain, jonka sain äidiltäni omani hajottua. Uskomattoman tehokas kone edelleenkin; kyllä ennen tehtiin laatua! Ja onhan tämä aika nostalginenkin!
Taikina tuoksui (ja maistui) aivan ihanalta jo ennen uuniin menoa ja vuokaan päätymistä! Ja valmiina kakku vasta maistuikin hyvältä! Kuorrutetta oli omaan makuuni ehkä turhankin tuhti kerros – minulle olisi tainnut riittää kaksinkertainenkin annos, ehkä jopa alkuperäisen ohjeen mukainen annos, koska kakku itsessään oli niin valtavan hyvää. Myös 4- vuotias tykkäsi – tosin ilman kuorrutetta. Nonparelleilla olisi tullut kauniimpi, mutta olen kerran tarjoillut isälleni piirakkaa, jossa oli kauniita hopeisia koristeita – ja niin kovia, että isä melkein rikkoi hampaansa. Tämän jälkeen olen tullut varovaiseksi tuollaisten koristeiden kanssa, vaikka kauniita ovatkin.
Ihania herkutteluhetkiä!
Lastensilmin 
