4

Sukellus Sealifeen



Vierailin sunnuntaina 1,5-vuotiaan kanssa Sealifessa, joka on siis Linnanmäen yhteydessä. Linnanmäelläkin piipahdimme, mutta 1,5-vuotias ei oikein innostunut ideastani huristella Kot Kot-junalla etsimässä kadonneita kananpoikia. Itku tuli jo jonossa, joten me jätimme ajelun väliin; huvipuistossa on tarkoitus olla kivaa!

Muistelen, että vanhin poika oli suunnilleen samanikäisenä aivan ihastunut Sealifeen; hän käveli siellä haltioituneen näköisenä ja yritti kosketella kaloja. Siksipä ajattelin, että nyt on hyvä tilaisuus tutustua paikkaan pikkuveljen kanssa. Myös hän tuntui pitävän Sealifesta, vaikkakaan ei ehkä ihan niin paljon kuin muistelen isoveljen pitäneen.

Osuimme paikalle kalojen ruokinta-aikaan, mikä oli mielenkiintoista. Sealifen opas piti samalla esittelyn. Kuulimme muun muassa, että ison hain nimi on Mussukka. Mielestäni hain nimeksi olisi sopinut myös Ahmatti – niin innoissaan se oli ruokinnasta. Suuri syy siihen, että haita voi pitää samassa altaassa pienempien kalojen kanssa on kuulemma säännöllinen ruokinta, mikä on tehnyt haista laiskoja saalistajia. Tunnelimainen allas, jossa hait uiskentelevat jopa pään yläpuolella, on mielestäni Sealifen upein allas. Tosin joitakin lapsia se saattaa pelottaa; olen kerran ollut Sealifessa lapsiryhmän kanssa ja osa lapsista pelkäsi haita.

Kun näin tämän jättiläisguramin altaassaan, kiinnitin heti huomiota siihen, että kalassa on jotakin samaa kuin meille kotiakvaariosta tutussa hunajarihmakalassa, huolimatta siitä, että nämä kalat ovat aivan erinäköisiä: voisi melkein sanoa, että kalat ovat kuin kaunotar ja hirviö. Kuitenkin jättiläisguramin rihmat ja käyttäytyminen toivat mieleeni lempparini hunajarihmakalan. Enkä ollut väärässä: opaskyltin mukaan jättiläisguramilla on hunajarihmakalan tapaan labyrinttielin, jonka avulla se pystyy ottamaan happea myös ilmasta. (Hunajarihmakalasta löydät lisätietoa täältä:

http://lastensilmin.com/2013/01/13/hunajarihmakalan-kokokeltainen-muunnos-keltainen-kaunotar/)

 

 

 

 

Sealifesta löytyi toinen toistaan kauniimpia altaita!

Tämä pallomainen kolmiulotteisen vaikutelman antava allas punasävyisine kaloineen oli mielestäni erityisen hieno!

 

 

Merihevoset ovat erityisen herkkiä ja tarvitsevat juuri oikeanlaiset olosuhteet. Kotiakvaariossa ne jäävät usein valitettavan lyhytikäisiksi.

 

Näitä meduusoja katsellessa mietin, voiko tällaisiakin todella olla olemassa. Maailmassa on todellakin monta ihmeellistä, asiaa, jotka kummastuttavat pientä kulkijaa!

 

Lisätietoa Sealifesta löytyy täältä:

http://www.visitsealife.com/helsinki/.

 

On Sunday I visited Sealife with my youngest 1,5 year old son. It was so lovely; we saw lots of colorful fish, sharks etc. It’s nice place to visit also with small children! More information about Sealife in English can found from here:

http://www.visitsealife.com/helsinki/en/.

0

Akvaariokalat lasten lemmikkinä

Tyttö toivoi pitkään lemmikkieläintä ja yhdessä sitten mietimme, mikä lemmikki sopisi meille, koska asumme melko ahtaasti kerrostalossa ja myös matkustelemme aika usein. Lisäksi vanhimman lapsemme on jostakin syystä vaikea hengittää eläinkaupoissa – en tiedä, johtuuko tämä kauppojen hajusta vai ihan jostakin allergiasta, mutta siis pieni allergian/astman mahdollisuuskin on perheessämme olemassa. Pieni, lattiatasossa viihtyvä vauva saa myös hieman kavahtamaan lattioilla pyöriviä karvapalleroita, varsinkin kun en ole mikään himosiivooja. Näistä syistä päädyimme akvaariokaloihin, joita itse asiassa lapset aina eläinkauppakierroksillamme ihastelivat kaikkein pisimpään.

Alussa hieman epäröin; entäs jos akvaarion lasi rikkoutuu vilkkaiden lastemme leikeissä? Tai entäs jos joku lapsista onnistuu kiipeämään akvaarioon ja vielä hukkumaan sinne? Entä jos en osaakaan sisustaa akvaariota? Hankin kasan akvaariokirjallisuutta ja kiertelin akvaarioliikkeitä ja tulin entistäkin vakuuttuneemmaksi siitä, että nämä kauniit olennot ovat juuri oikea valinta meille! Kotivakuutuksesta tarkistin vielä, että vakuutus kattaa akvaarion mahdollisen yhtäkkisen rikkoutumisen ja vesivahingot ja päätin vielä varmuuden vuoksi sijoittaa akvaarion asuntomme nurkkaan, jossa lapset eivät juurikaan leiki eivätkä oleskele. Akvaario onkin tuonut ko. nurkkaan ihanasti valoa ja on oikea katseenvangitsija! Hankin akvaariomallin, jossa on tukeva kansilasi. Akvaario hankittiin meille reilu vuosi sitten ja olen ollut erittäin tyytyväinen! Nyt vain haluaisin isomman akvaarion, jonne voisin ottaa lehtikaloja…

Etsin edullista pakettitarjousta ympäri nettiä ja löysinkin meille sopivan, n.100l altaan täältä: http://www.lemmikkiexpress.fi/ . Palvelu pelasi hyvin ja akvaario kuljetettiin meille ilmaiseksi kotiin asti! Tosi hyvä palvelu, koska meillä ei tuolloin ollut autoa käytössä, enkä olisi mitenkään saanut akvaariota ja tarvikkeita raahattua rattaiden kanssa! Lisäksi oli helppoa valita kaikki rauhassa kotikoneella eikä siten, että olisi pitänyt vahtia lapsia kaupassa, joka on yltympäriinsä vuorattu lasisilla laatikoilla. Toinen nettikauppa, jota olen käyttänyt kokemuksen kartuttua on Zooplus, joka löytyy täältä (mainoslinkki). Tuolla on hyviä tarjouksia ja esimerkiksi vedenparannusainetta löysin mielestäni oikein kilpailukykyiseen hintaan!

Meidän akvaariomme on tällainen: akvaario (Kuva Lemmikkiexpress). Aloittelijoille suositellaan vähintään n.100l allasta, koska pienemmässä vesiarvot huononevat helpommin! Lisäksi tilasin samaan kuljetukseen hiekkaa, kasveja ja laivan hylky-koristeen. Akvaariopaketti sisälsi jo itsessään Eheim-suodattimen, lämmittimen, valokannen ja loisteputken sekä lämpömittarin. Mukana tuli myös dvd, jossa opastettiin akvaarion perustamistoimissa. Lapsille kannattaakin kertoa, että akvaarion perustamisvaiheessa maltti on valttia eikä ensimmäisiä kaloja kannata heti rynnätä hakemaan kaupasta kotiin, kun akvaarioon on saatu vedet sisään. Akvaarion täytyy antaa ”kypsyä” n.2-3 viikkoa. Nykyään on tosin olemassa joitakin ihmeellisiä aineita, joilla akvaarion saa kuulemma kypsytettyä siten, että kalat voi laittaa samantien uiskentelemaan uuteen kotiinsa. Itse en uskaltanut ottaa riskiä, vaan päätin odotella rauhassa. Itäkeskuksen Faunattaresta saimme hyvät ohjeet ja ison kasan erilaisia valmisteita (vedenparannusainetta, kasvilannoitteita jne.), jotka kyllä maksoivat melkoisesti, mutta joiden uskon säästäneen meidät kalojen äkkikuolemalta, joka on vaarana uudessa akvaariossa. Faunattaressa suhtauduttiin aloittelijoihinkin kärsivällisesti!

Akvaariota perustettaessa tulee muistaa, että akvaarion alustan täytyy olla tarpeeksi vahva, mielellään, varsinkin isoille akvaarioille, ihan akvaariokäyttöön suunniteltu. Vesipisteen olisi hyvä olla lähellä, jotta vedenvaihdot onnistuvat sutjakammin. Ennen kalojen hankkimista kannattaa lukea muutama opus ja miettiä, mitkä kalat sopivat yhteen ja omaan altaaseen. Suosittelen esimerkiksi Markku Varjon kirjoja. Hyvä tiedonlähde on myös: http://aqua-web.fi/ .

Ensimmäisiksi kaloiksemme hankimme kääpiötöyhtökirjoahvenia, neontetroja ja nuoli-imumonneja. Lemppareiksemme tästä porukasta nousi nopeasti kääpiötöyhtökirjoahven, joka pian innostui lisääntymään akvaariossamme; oli mielenkiintoista seurata, kuinka vanhemmat paimensivat katrastaan! Ensin ihmettelin, että mitä ihmettä, akvaarion hiekkahan liikkuu, mutta siellähän olikin pieniä kalavauvoja :). Muutama vauvoista kasvoi isoiksi seura-akvaariossamme joutumatta isompien petojen suihin. Tässä meidän itse kasvattamamme kääpiötöyhtökirjoahven tyttöni kuvaamana: 007 . Myöhemmin hankimme vielä pieniä keltaisia rihmakaloja, joista on tullut uusi suosikkimme! Elämme nyt mielenkiintoisia aikoja; eilen tarkkasilmäinen tyttöni juoksi sanomaan, että rihmakalat ovat tehneet pesän ja todentotta akvaarion pinnalla oli erikoisia kuplia, jotka googlettamalla näyttivät kudulta. Olin etukäteen tytölle kertonut, millaisen pesän nämä kalat tekevät ja tyttö oli ollut tarkkana! Saapa nähdä, saammeko taas kalavauvoja :)!

Vanhin lapsista (nyt lähes 11v) on ollut ahkerasti mukana akvaarion hoidossa, vaikkakin päävastuu altaasta on tietysti minulla. Tyttö (reilu 8v) lähinnä ruokkii kaloja silloin tällöin ja tietysti ihastelee kaloja. Tyttö on tosi tarkka siitä, ettei anna liikaa ruokaa – tämäkin hänelle näytettiin Faunattaressa ihan kädestä pitäen! Liikaruokinta kun on yleisimpiä aloittelijoiden hoitovirheitä! Kolmevuotiaskin haluaisi kovasti osallistua hoitoon, mutta taidot eivät vielä oikein riitä. Tosin hän jo osasi sanoa vierailulla olevalle samanikäiselle pojalle, ettei akvaarion lasia saa koputtaa 🙂 – oppi on mennyt perille. Akvaarionhoitorutineehimme kuuluvat osittainen vedenvaihto (n.1/3) viikoittain sekä kalojen ruokinta ja tarkkailu päivittäin. Erilaiset pedagogiset näkemykset kiinnostavat minua jo työnikin puolesta ja mielestäni oli mielenkiintoista lukea, että akvaarionhoito on yksi montessoripedagogiikassa käytetyistä opettamisen muodoista! Ja miksipä ei olisi!

Akvaario on mielestäni todella mielenkiintoinen harrastus niin lapsille kuin koko perheellekin! Lapset oppivat huolehtimaan elävistä olennoista ja isommat voi perehdyttää jo esim. veden kemiallisten ominaisuuksien alkeisiin ja elämän kiertokulun perusperiaatteisiin akvaarion kautta. Kalojen seuraaminen on rentouttavaa kenelle tahansa!