Tänään vietettiin valtakunnallista satupäivää, minkä kunniaksi me menimme katsomaan Linnanmäelle Maukkaa ja Väykkää.
Tarina kertoi ystävyydestä ja erilaisuuden hyväksymisestä; vaikka sukset menevät kaverin kanssa välillä ristiin, voidaan silti olla maailman parhaita kavereita ja vaikka toinen haaveilee jännistä seikkailuista ja toinen uusista kottikärryistä, ei tämäkään estä ystävyyttä. Tarinassa korostettiin myös sitä, että unelmat ovat tärkeitä, mutta joskus ne voivat olla myös pelottavia! Lopuksi puhuttiin vielä siitä, että tarinat ovat siitä kivoja, että ne voi aina kertoa uudelleen. Aivan ihana esitys ja satupäivä!
Mitä kaipaan Suomen syksyssä? Valoa! Vaikka olenkin elänyt lähes koko ikäni Suomessa, tuli tämä Suomen syksyn pimeys taas, jos ei nyt yllätyksenä, niin ainakin pienoisena shokkina. No, onneksi pääsimme Linnanmäen Valokarnevaaleille haukkaamaan aimoannoksen valoa! Kännykällä napsimani kuvat eivät taaskaan välitä tunnelmaa, joka vallitsi pimenevässä illassa, mutta onneksi Valokarnevaali jatkuu vielä pari päivää (19.10. asti) eli halutessaan tunnelman pääsee kokemaan paikan päälle! Tapahtumaan on vapaa pääsy.
Me menimme Linnanmäelle sunnuntaina viiden aikaan. Aluksi ihmisiä oli niin vähän, että 4-vuotias pääsi pariin laitteeseen ihan yksin eikä mihinkään tarvinnut jonottaa. Mutta illan hämärtyessä ihmisiä tuli lisää. Noin seitsemän maissa oli jo niin hämärää, että huvipuistoon asennetut valot pääsivät oikeuksiinsa. Nautin huvipuiston tunnelmasta; lapset ovat ihana tekosyy piipahtaa huvipuistossa aina silloin tällöin :)! Herkkujakin tuli nautittua; valitsin tietoisesti herkkuja, joita ei Algeriasta löydy.
Vaikka nautinkin huvipuiston tunnelmasta, niin en nauti liian hurjasta kyydistä. Esimerkiksi tähän laitteeseen en haluaisia mennä, vaikka muiden hurjapäiden menoa onkin mukava kauhistella.
Lastensilmin 